Turva- ja hälytyslaitteet kiinnostivat meitä tällä kertaa erityisesti ja niitä oli myös paljon tarjolla. Ficoralta, eli Viestintävirastolta, oli 20 minuutin luento aiheesta päälavalla, josta saikin hyvän kuvan ainakin siitä, millaista henkilökohtaista hälytyslaitetta ei kannata hankkia. Pääasia näissä tuntui olevan, että kaupallisessa satelliittijärjestemässä oleviin ei kannata lähteä mukaan tai kannattaa ainakin selvittää huolellisesti etukäteen mihin hälytys menee, mitä kautta viesti päätyy paikalliselle meripelastukselle ja kuinka kauan laite on voimassa. Eräässäkin laitteessa paristonvaihto on mahdotonta, joten laitetta voi käyttää vain noin viisi vuotta.

Turvalaitteisiin liittyen ostimme BSA Opticsin ND-5 laser-lampun. Se on muodoltaan kuin taskulamppu, mutta valona on vihreä lasersäde. Tämä on tarkoitettu sekä yöpurjehduksessa heijastinmerkkien hakuun että mob-tilantessa vedenvaraan joutuneen etsintään. Vaikka ilmeisesti laserkeila toimii myös hätäraketin korvikkeena, en jättäisi raketteja silti pois veneestä… Mutta pitäähän miehillä olla lelunsa.

Kuuntelimme myös Petri Takalan pitämän Foreca-sääkoulun, joka oli oikein kiinnostava ja painottui juuri niihin asioihin, joita veneilijä tarvitsee. Säästä olisi hyvä oppia vielä lisääkin, mutta suomenkielistä kirjallisuutta ei kuulema oikein löydy.  Tähän ongelmaan Takalalla oli kuitenkin vuoden sisällä tulossa ratkaisu.

Muodin osalta keskityimme lähinnä Mustoa maahantuovaan ProSailoriin. Mitään ei tällä kertaa tarttunut mukaan, mutta ainakin nämä yhdet kengät jäivät mieleen ja saatan ne vielä hankkia ennen kesää.

Paukkuliivien suuri tarjonta yllätti, ja kevensi myös kukkaroa. Päädyin ostamaan Crewsaverin kevyimmän mallin (Freedom 150N) turvakoukun kanssa. Olisin muuten ehkä päätynyt Balticiin pohjoismaisuuden takia, mutta Crewsaver oli ehdottomasti kevyempi ja mukavampi päällä. Ja mukavuudella on painoarvonsa, kun käyttötunteja tulee paljon…

Katselimme messuilla myös kumiveneitä. Pienimmät nähtävillä olleet veneet olivat 2,3 m ja 2,4 m. Valikoimissa on saatavilla myös 2,0 metrisiä. Itse valitsisin pienimmän ja siten helpoimmin liikuteltavan version, mutta miehillä voi olla asiaan erilainen näkemys Veneen tarkoitus on lähinnä toimia apuna maihinpääsyssä, enkä usko että tarjolla olleilla veneillä sinänsä on suuresti eroakaan. Tässä kuitenkin kuvat kahdesta kumiveneestä jota katsoimme:

Näiden asioiden lisäksi olimme erityisen kiinnostuneita keulatikassysteemeistä sekä septijärjestelmistä. Saimme myös arvokasta tietoa Kleopatran moottorista ja odottelemmekin jo lähipäivinä postista kolahtavaa käyttäjän huoltokirjaa kyseisestä aparaatista.

Tämä Plastimon mini-septitankki tuli Petrin mieleen katsellessamme näytteillä olleita systeemeitä ja Jabscon myyjä osasi ohjata meidät oikeaan verkkokauppaan. Kleopatrassahan ei ole septitankkeja kummassakaan vessassa, ja niille voi olla hankalaa löytää kunnollista tilaa. Tämän 25 litraisen tankin voi asentaa pytyn eteen ja näin ainakin toisen vessan tilaongelma saataisiin ratkaistua. Tällaisen asennus voisi mahdollisesti onnistua jo ensi kesän purjehduksia varten.

Kesäkuume iski jo entistä kovemmalla teholla venemessuilla. Se onneksi helpottaa, että Amsterdamin matkaan on enää 45 päivää aikaa.

… joululahjaksi saatu Muston paita.

… vain 70 päivää pääsiäiseen ja Amsterdamin-matkaan laittamaan venettä kesäkuntoon.

Trossi on vene- sekä henkilökohtainen ja maksaa 70 euroa vuodessa. Tällä hinnalla saa apua venematkan keskeytyessä. Olemme harkinneet muutenkin liittymistä Meripelastukseen. Se toisi varmasti arvokasta kokemusta vaaratilanteista merellä, ja olisi samalla yleishyödyllistä ja yhteiskunnallisesti merkityksellistä vapaaehtoistyötä. Tänä vuonna emme ehdi ottaa vielä osaa meripelastukseen lukuunottamatta pientä Sharewood-avustusten klikkailua. Sharewood on uusi vastuullinen sosiaalinen media, jossa mainoksia klikkailemalla voi kerätä rahaa haluamalleen kohteelle. Päivässä ei kerry enempää kuin 5-10 senttiä, ja muutaman kuukauden klikkailulla olen kerännyt Suomen Meripelastusseuralle hieman yli kaksi euroa. Suomen Meripelastusseuralle on kuitenkin jo tilitetty reilut 500 euroa ja kaikille mukana oleville järjestöille yhteensä yli 40 000 euroa! Tämä tuntuu ehkä vielä pieneltä, mutta palvelu on myös suhteellisen uusi. Toivottavasti moni ahkera klikkailija liittyy pian mukaan keräämään arvokkaita senttejä haluamaansa kohteeseen!

Suomen Punaisen Ristin kahden päivän Ensiapu 1® -kurssi sai ajattelemaan mahdollisia hätätilanteita merellä. Olen tuudittautunut harhaluuloihin, että 1) varovaiselle purjehtijalle ei satu mitään ja 2) kaikesta selvitään. Mitään auringonpolttamaa pahempaa ei ole meidän reissuilla sattunut, vaikka olosuhteet ovatkin ajoittain olleet onnettomuuksille otolliset, mutta tästä edespäin aion varautua kaikkiin tilanteisiin ja erityisesti panostaa ennaltaehkäisyyn. Seuraavana muutamia tilanteita ja pohdintaa niiden selvittämisestä.

Mies yli laidan

Yksi pahimmista, mitä merellä voi sattua, on mies yli laidan. Putoaminen sattuu todennäköisemmin huonolla kelillä, jolloin pelastaminenkin on vaikeampaa. Vaahtopäät tekevät vedenvaraan joutuneen näkemisestä hankalaa ja veneen ohjaaminen sekä paikallaan pitäminen aallokossa on haastavaa. Uimatasolta pelastaminen tuntuisi alkuun helpoimmalta, mutta se voi kovassa kelissä olla jopa vaarallista. Vene nousee ja laskee arvaamattomasti suurten aaltojen voimasta ja pelastettava tai pelastaja voivat pahimmassa tapauksessa saada veneenperästä päähänsä. Ainakin seuraavat asiat on muistettava:

• säätä ja ennustuksia seurataan tarkasti, huonoon keliin ei lähdetä
• kaikki veneilijät käyttävät merellä purjehdusliivejä tai kovemmalla kelillä pelastusliivejä
• ainakin kovalla kelillä kannella käytetään lifelinea

Vedenvaraan joutuneen pelastamista pitäisi harjoitella oman veneen ja miehistön kanssa hyvällä säällä. Yksi tapa nostaa eloton henkilö vedestä on käyttää etupurjetta apuna. Kaksi nurkkaa kiinnitetään varvaslistaan ja kolmas uitetaan henkilön alle. Vapaasta nurkasta nostetaan henkilö vinssin avulla kannelle. Tämä vaatinee reunavaijereiden poistamista. Turvavälineet, kuten heittoliina ja pelastusrengas, pidetään tietysti kunnossa ja valmiina aina purjehdittaessa. MOB-tilanteista löytyy neuvoja alan kirjallisuudesta, johon täytyy tutustua tarkemmin talven aikana. Nopeasti netistä etsimällä löytyi seuraavanlaisia pikaohjeita:

Tulipalo pentterissä

Kaasuliekillä kokkaaminen on aina vaarallisempaa, kuin sähköhellalla. Kurotettaessa hellan takana olevia tavaroita, liekki saattaa tarttua paidanhihaan ja aiheuttaa palovammoja. Veneilyvaatteet ovat usein myös helposti syttyviä keinokuituja. Kelopatrassa vaahtosammutin sijaitsee aivan pentterin tuntumassa, portaiden alla helposti saatavissa. Ensisammutukseen käy myös paineistettu hanavesi. Ensiapulaukussa pidetään desinfiointiainetta ja haavataitoksia palovammojen hoitoon. Kynttilöihin pätee sama sääntö kuin kotonakin: niitä ei ikinä jätetä yksin.

Kaasuvuodot ja häkämyrkytys

Kleopatrassa kaasupullot sijaitsevat takakannen lukitussa ulkotilassa, mutta kaasuvuodot ovat mahdollisia letkujen, liitosten tai laitteiden hajotessa sisällä. Olemme asentaneet vuotojen varalta kaasuhälyttimen pilssiin. Häkää voi muodostua lämmityslaitteista ja niiden varalta palohälyttimessämme on myös häkävaroitin. Se osoittautui hyödylliseksi jo syksyllä, kun se hälytti meidät hereille yöllä tuulettamaan spriipolttoisen lämmittimen katkuja.

Nyrjähdykset, venähdykset ja haavat

Märällä kannella kompuroinnin seurauksena voi olla nyrjähdys tai venähdys. Näitä varten pidämme ensiapulaukussa puristelemalla aktivoituvia kylmäpakkauksia ja joustositeitä. Haavanhoitoa varten sieltä löytyy haavataitoksia, haavateippiä sekä desinfiointiainetta.

Apua merellä voi hälyttää kännykällä Euroopan unionin yleisestä hätänumerosta 112 tai VHF-radiolla kanavaa 16 käyttäen. Suomessa toimii myös Meripelastusnumero 0204 1000.

Haettaessa kokonaan uutta pätevyyskirjaa

Pätevyyskirjan saamiseksi hakijan on toimitettava Liikenteen turvallisuusviraston meriturvallisuusosaston alueelliselle tarkastusyksikölle vapaamuotoinen hakemus, josta tulee selvitä seuraavat asiat:

1. hakijan nimi, osoite, puhelinnumero ja mahdollinen sähköpostiosoite
2. hakijan syntymäaika ja -paikka
3. haetaanko lupaa moottori- vai/ja purjevenettä varten (vaaditaan vastaava käytännön taito)

Hakemukseen liitettävät asiakirjat

a) kopio voimassa olevasta ajokortista tai ajokortin saamiseksi vaadittavasta lääkärintodistuksesta

b) kopio Suomen Navigaatioliiton myöntämästä rannikkolaivurin todistuksesta.

c) SPR:n EA1 kurssitodistus tai vastaava (korkeintaan 3 vuotta vanha)

d) todistus riittävästä käytännön veneilytaidoista (todistuksesta on käytävä ilmi, ovatko taidot riittävät moottori- vai/ja purjeveneelle)

e) hakijan passivalokuva (1 kpl)

Mikäli hakija haluaa pätevyyskirjaan myös “I” eli sisävesikelpoisuuden, on hakijan erikseen todistettava, että hänellä on riittävät tiedot Euroopan sisävesien liikennesäännöksistä (eli CEVNI-säännöt).

Hakemus toimitetaan Liikenteen turvallisuusviraston alueelliselle valvontayksikölle:

Eteläinen valvontayksikkö
PL 320, 00101 HELSINKI
Käyntiosoite: Kumpulantie 9, 00520 Helsinki
Puhelin 020 618 500, faksi 020 618 6596

SPR: Ensiapu 1. Kurssihinta 100 €.

EA 1®, 16 t

Ensiavun peruskurssi antaa perustiedot ja -taidot auttaa hätätilanteessa ja tavallisimmissa sairaus- ja onnettomuustilanteissa.

EA 1-kurssi on voimassa kolme vuotta. Kurssitodistus on pätevä kaikissa Euroopan maissa.

Lisäksi tarkoituksena on vielä suorittaa Rannikkolaivurin radiotodistus eli ns. SRC-todistus. Tämä antaa tiedot VHF-radion käyttöön ja siinä onneksi riittää että sen käy tenttimässä Viestintävirastolla Ruoholahdessa. Materiaali on saatavilla netissä, mutta tutkintoon täytyy muistaa ilmoittautua viimeistään päivän etukäteen. Tutkintomaksu on 45,40 € sekä todistusmaksu 43,75 €. Helsingissä järjestetään alkuvuodesta mahdollisuus suorittaa tutkinto ainakin seuraavina päivinä:

• Tammikuu: 10.1.
• Helmikuu: 7., 14., 21. ja 28.2.
• Maaliskuu: 6., 13., 20. ja 27.3.
• Huhtikuu: 3., 10., 17. ja 24.4.

Petrillä on listalla vielä tutkakurssi (esimerkiksi Helsingin Navigaatioseura järjestämä), mutta itse en ole vielä varma, tarvitsenko moista. Huviveneenkuljettajan lupakirjakin maksaa 92 €, joten ei tämä veneily ole papereidenkaan puolesta ihan ilmaista…

Syysloma Monnickendamissa lähellä Amsterdamia sujui vaihtelevasti. Säät olivat ihan ok, oli tarpeeksi lämmintä nukkua mukavasti veneessä, mutta ilmankosteus häiritsi hiukan työtä eikä auringonpaisteestakaan haittaa olisi ollut. Veneen kunnostus eteni joissain asioissa, mutta takapakkiakin tuli ja roimasti. Sähkövinssin kaapeleiden asennuksessa sokkoporaus kaapin alalaitaan rikkoi vesiputken, joka paljastui moottorin jäähdytysletkuksi. Itse letkun vaihtaminen ei muuten olisi hankalaa, mutta se sijaitsee rakenteissa lattian ja kaappien alla, joten korjaamiseen menee ammattilaiseltakin paljon aikaa (lue: meiltä paljon rahaa, koska joudumme palkkaamaan siihen asentajan korjaamaan sen talven aikana). Moottori ei siis toimi ennen kuin tämä on korjattu.

Onneksi saimme myös jotain valmiiksikin. Olimme tilanneet nimitekstit Designiasta ja saimme askarreltua ne peräpeiliin ja uimatasoon kiinni. Työ oli ainakin minun mielestäni hermoja raastavaa: kun tekstin kerran lätkäisi kiinni, ei sitä enää saanut irti kirjaimia rikkomatta. Mutta valmista tuli ja nimi saatiin suoraan ja lähes keskelle uimatasoa. Helsinki-tekstin kanssa saimme roikkua veneen perästä pää alaspäin, mutta sekin onnistui kiitettävästi. Vene näytti heti paljon hienommalta oikean nimen kanssa. Tekstin väri ja fontti onnistuivat täydellisesti, täydet kiitokset suunnittelijalle!

Ehdimme asentaa uimatason vasta myöhään lauantai-iltana (jolloin oli pimeää) ja kotiinlähtö oli aikaisin sunnuntaiaamuna (jolloin oli pimeää), joten kuvaa valmiista nimestä ei nyt ole. Todennäköisesti seuraavan kerran näemme sen sitten vedessä ja tositoimissa pääsiäisenä. Matkasuunnitelmat ovat jo pitkällä…

Vaikka muutama päivä humahtikin kuin siivillä työn touhussa, ehdin sentään nappaista muutaman maisemakuvankin muistoksi kuvankauniista Monnickendamista.

Tänään saimme taas vähän lisäharjoitusta, kun olimme apuna nostamassa ylös “pientä” Elenaa, Sunwind 27:ää. Samalla tuli vähän katseltua Suomenojalla jo pukeilla olevia 40-jalkaisia veneitä. On niissä kylkeä kiillotettavaksi! Katselimme myös muutaman muun veneen nostoa, ja saimme taas hyvän muistutuksen siitä, että esimerkiksi masto on noin isossa veneessä todennäköisesti niin raskas, ettei sitä ihan pelkillä käsivoimilla nostellakaan. Mutta sehän selviää vasta sitten kun sitä kokeilee.

Päivittelen pian lisää kuvia Vene-osioon. Uusi nimi on jo päätetty ja vene kastetaan syyslomalla kun lennämme Hollantiin laittamaan sitä talviteloille. Tekisi vaan niin mieli jo käyttää siitä oikeaa nimeä…

Vaikka G10 on loistava kamera, olen jo jonkun aikaa pohdiskellut järjestelmäkameran ostamista. Se on kummitellut takaraivossa jokaisella kerralla kun G10:n zoomi on jäänyt vajaaksi tai asetuksissa muuten ovat tulleet rajat vastaan liian nopeasti.

En tarvitse erityisen hienoja tai monimutkasia ominaisuuksia kameralta, enkä myöskään kovin montaa objektiivia. Olen niin tottunut Canonin kameroihin, että aluksi en edes ajatellut minkään muun hankkimista. Nyt (keskustelupalstojen myötä) viisaampana, olen alkanut harkita myös Nikonia. Siihen ilmeisesti halvemman hintatason putket ovat laadukkaampia kuin Canonin vastaavat. Listasin tähän muutaman kiinnostavan kameran ihan omaksi muistilistaksikin. Hinnat ovat kittihintoja Verkkokauppa.com:sta. (Olen vielä aika ulalla objektiivien laaduista ja merkinnöistä, mutta ei anneta sen nyt häiritä.)

Canon EOS 1100D (KIT 18-55 IS: 458,90 €, tuplakitti KIT 18-55 DC III + 75-300 DCIII: 639,90)

Nikon D3100 (AF-S DX 18-55 mm II: 499,90 €)

Canon EOS 550D (KIT EF-S 18-55 mm IS: 699,90 €)

Nämä ovat käytännössä ne halvimmat kitit mitä myydään, mutta en ole löytänyt juurikaan kritiikkiä näitä runkoja kohtaan. Nyt veneen oston myötä haluaisin tietysti ottaa hyviä kuvia siihen liittyviltä reissuilta, mutta taloutemme kassavirtojen pienennyttyä, tajusin että en voi ostaa uutta kameraa ainakaan heti. Siispä ainoaksi vaihtoehdoksi jäi lainaaminen ja käännyin äidin puoleen. Nyt minulla on ainakin hetkeksi käytössäni Sony alfa200 (DSLR-A200, objektiivit DT 18-70 mm: F3,5-5,6 + Tamron AF 80-210 mm: F4,5-5,6), jolla voin harjoitella.

Ja harjoittelua se vaatiikin! Käyttöliittymä ei hurmannut ainakaan ensikosketuksella, mutta eiköhän sitä vanha Canon-käyttäjäkin pääse kiinni Sonyn maailmaan, kun vaan vähän totuttelee. Siispä käyttöopas taskuun ja kuvaamaan!

Suurin työ tälle syksylle tulee olemaan pohjan hiominen auki ja sen maalaaminen. 41-jalkaisessa veneessä on paljon pohjapinta-alaa mitä hinkata… Jos Hollannissa saa vielä käyttää kunnon myrkkymaaleja, laitamme ne veneen pohjaan ja sitten myöhemmin Suomessa käytämme sen päällä irtoavaa pohjamaalia. Toivottavasti näin pohja pysyy pitkään kunnossa.

Olemme mietiskelleet veneelle uutta nimeä, mutta se paljastettakoon vasta myöhemmin kun seremoniat on ohi ja näin ollen toivottavasti paha onni karkoitettu. Olen ymmärtänyt että merimiesten mukaan pahaonnisimmat veneet ovat olleen juuri niitä, jotka on nimetty uudelleen. Petri kyllä lohdutti että ainakin Suomen Joutsen ja Pommern on nimetty uudelleen, eikä niille ole käynyt kuinkaan. Tulipa mieleen myös Titanic ja Wasa-laiva…