Pääsiäinen Monnickendamissa

Pääsiäisreissu suuntautui tänä vuonna tietysti Hollantiin Monnickendamiin varustelemaan Kleopatraa kohti kesän purjehduksia. Yhtä suuria katastrofeja emme saaneet tällä kertaa aikaan kuin syksyllä, mutta jotain pieniä vastoinkäymisiä tietysti veneestä paljastui.

Lentomme oli perillä melko myöhään torstai-iltana ja kävimme vielä syömässä ennen veneelle menoa, joten kello taisi olla lähempänä puoltayötä ajaessamme marinaan. Ihmetys olikin suuri kun Kleopatraa ei löytynytkään siitä paikasta mihin se oli edellisellä kerralla jätetty. Vajaa tunti meni laitureita kävellessä ja osin pyöräillessä, mutta löytyihän se sitten lopulta telakan puolelta kylkikiinnityksellä toiseen veneeseen. Lämpötila oli lähellä nollaa, eikä lämmitin tietenkään lähtenyt käyntiin, joten ensimmäinen yö nukuttiin huonosti hyisissä oloissa makuupusseista, täkeistä, villapaidoista ja -sukista huolimatta.

Näimme taas useita haikaroita marinassa.

Seuraava päivä kului palellessa ja siivotessa. Luonnosta päätellen kevät oli jo pitkällä, mutta se ei tuntunut ilmassa. Lämpötila keikkui +5 asteen tuntumassa ja tuuli sekä kosteus tekivät kelistä purevan.

Kirsikkapuu kukki jo ihanasti kylmästä säästä huolimatta.

Päivän aikana miehet kävivät ostoksilla ja veneessä ravasi jos jonkinlaista duunaria virittelemässä mastoa ja tuulimittaria ja kannen klaffipöytää ja ties mitä. Harmillisesti tuulimittari ei tullut kuntoon, ainakin mittari itsessään on rikki, mutta ilmeisesti maston windexissäkin on vikaa. Ainakin sen ”viisarit” osoittavat ihan muualle kuin pitäisi. Toivottavasti se pysyy kuitenkin kesän paikoillaan eikä lennä mereen, jotta se voidaan saattaa toimintakuntoiseksi myöhemmin. Isopurje saatiin asennettua paikoilleen, mutta kiskon stopparia ei löytynyt, joten enempi testailu jäi myöhemmälle.

Isopurje Suomi-tunnuksilla nousee asennusvaiheessa.

Lämmitin saatiin onneksi toimimaan ja yö kului mukavammissa oloissa kun ei tarvinnut enää palella.

Lauantai kului rattoisasti veneessä puuhastellessa, mutta kovasta tuulesta johtuen päätimme siirtää tankkausreissun sunnuntaille. Ajoimme kuitenkin Kleopatran omalle paikalleen laituriin, jotta ei tarvinnut aina kiertää sinne toisen veneen kautta. Rantautuminen sujui melko mallikkaasti alun sählinkien jälkeen. Keulasta hyppääminen on kyllä tehty hyvin vaikeaksi umpinaisen keulakaiteen takia ja siksi en meinannut päästä laiturille saman tien. Tämä tullaan jatkossa korjaamaan. Keskieurooppalainen tapa peruuttaa laituriin on ilmeisesti ollut käytössä…

Sunnuntai-aamuna lähdimme kohti Vollendamin tankkauslaituria täydessä pläkässä. Taivaanrannan savuvanakin näytti nousevan suoraan ylöspäin. Vene kynti 2 metrisen kölinsä kanssa alkumatkan mutaa, joka hidasti nopeutta alle kuuden solmun, mutta kun mudasta päästiin nousi nopeuskin yli seitsemän.

Reitti Monnickendamista Vollendamiin tankkaamaan.

Sinivalkoinen ristilippumme sai ansaittua huomiota Vollendamin sataman veneissä, joissa ihmiset nauttivat auringon lämmittävästä vaikutuksesta tyynessä säässä. Petrin ensimmäinen rantautuminen kyljittäin toisen purjeveneen kanssa meni hetken mietinnän jälkeen hienosti, mutta kun tuli minun vuoroni lähteä siitä, sain ohjattua meidät turhan lähelle vastapäisiä rantakiviä.

Huomaa vastapäiset kivet. Ei voisi helpompi paikka olla mistä lähteä liikkeelle...

Tuntuma ruorissa on hyvin erilainen kuin pinnassa ja sitä täytyy ilmeisesti harjoitella lisää. Kleopatra myös kääntyy kokonsa takia selvästi keskipisteensä kautta, jolloin perä kääntyy tavalla johon aiemmin ei ole tarvinnut kiinnittää huomiota. Rantakivien läheisyydestä päästiin kuitenkin yhteistyöllä eikä jälkeen jäänyt kuin hieman traumoja ja mutaa köliin. Ohjasin veneen takaisin Monnickendamiin, mutta siellä peruuttaminen pesupaikan koloseen jäi muiden hommaksi.

Matkalla Vollendamiin ohitimme tyynessä seisoskelevan upean perinnelaivan.

Talven jäljiltä kansi oli peittynyt vihreään sammaleen, mikä hävetti kun vieressä oli viimeisen päälle huollettu Feeling-vene. Sammaleet lähtivät kuitenkin painepesulla ja loputkin kansiharjalla tiskipesuaineen kanssa. Veneessä tavarat hakevat vielä paikkaansa enkä löytänyt etsinnöistä huolimatta vinyylishampoota, joten sillä mentiin mitä löytyi. Vaahto vedessä oli ehkä hiukan hassun näköistä. Oikea pesuaine paikantui tietysti seuraavana päivänä. Kannen pesusta saadut rakot kämmenissä ovat jo onneksi paranemaan päin…

Hollantilaisveneen kanssa laiturissa.

Maanantaina viimeistelimme vielä siivoiluja ja loppuja asennuksia. Tyhjensin vielä kolmanteen kertaan vesitankit ja täytin ne uudelleen. Makeavesipumppu hieman reistaili, mutta toimi kuitenkin kun jaksoi aina välillä käydä laittamassa siitä virrat pois. Veneen lämminvesivaraajalla on ihan oma elämänsä, kukaan ei ole vielä ymmärtänyt mistä siihen saa virrat päälle tai pois ja ilmeisesti se lämmittää vettä aina maasähkön ollessa kiinni. Joka tapauksessa lämmin suihku omassa veneessä ennen lentokentälle lähtöä oli yhtä juhlaa, varsinkin kun Petri oli hinkannut edellisenä päivänä homeet ja edellisen omistajan liat pois vessasta. Marinan kylppärit sattuivat epäkäytännöllisesti olemaan remontissa juuri pääsiäisenä, joten suihkun virtaa hoiti jääkylmä koppi pihalla, jossa lämmintä vettä joskus tuli ja joskus ei. Onneksi pari vessaa valmistui kuitenkin viikonlopun aikana eikä bajamajoja tarvinnut käyttää kuin ensimmäisenä päivänä. Seuraavan kerran matkustammekin veneelle sitten kesäkuussa ja pääsemme toivottavasti heti suunnitelmien mukaan tositoimiin ja purjehtimaan.