Hieman lokikirjamerkintöjä

Saimme sähköpostilla hieman lokikirjakuulumisia siitä, mitä veneellä on tapahtunut…

La 28.04.2012 Monnickendam Yacht Haven Waterland (19:00) -> Watersport Verening Bruynzeel Amsterdamin kehä ykkösellä (A10) lähellä Zanstadin liittymää, 52N25.07 4E51.35 (noin 23:00).

Miehistö: Sampo, Andreas, Johannes, Antti ja Xi

Sampo suoritti herätyksen. Valmistautumista ja laskujen maksua ennen lähtöä. Piet tuli 9:00 sovittamaan pöytää ja se saatiin parin muutoksen jälkeen paikalleen. Uusi sprayhood on hyvä. Samoin tikkaat. Lopulta kaikki oli maksettu klo 17:00. Sitten pieni välipala ja liikkeelle.

Alkumatka koneella melko kovaan vastatuuleen ja hieman aallokkoa. Monnickendamin väylän pohjoisalkupoijulla (GZ2) käännös itään ja sivutuuleen ja fokka 60% auki. Nyt purjehditaan!

Valitettavasti Andreas alkoi kuitenkin kehittää merisairauden oireita ja vaatimalla vaati päästä sisään. Sisällä hän seisoskeli tikkailla ja jotenkin menetti otteensa ja tippui, lyöden kylkiluunsa portaiden kulmaan ja sitten tipahti lattialle saakka lyöden selkänsä navigaatiopöydänkaappiin. Ilmeisesti pää säästyi kolhuilta. Andreakselle tuli hirveät kivut joita lääkittiin paracetamolilla.

Lattialla maatessa Andreaksen oli vaikea löytää hyvää asentoa. Toisaalta kivuista huolimatta hän oli kiinnostunut liikkumaan, joten päättelin että mitään hirveän vakavaa ei voi olla kyseessä. Koska kivut olivat kovat, arveltiin, että Andreaksen kylkiluu oli murtunut ja päätettiin ottaa yhteyttä meripelastukseen. 112 oli hyödytön. Käsikapula radiokaan ei toiminut kovin hyvin. Sisäradiota ei kokeiltu, kun ei muistettu, että sellainen on olemassa. Myöhemmin huomattiin, että käsiradiosta olisi voinut laittaa päälle kovemman lähetys tehon, eli 5W hi-moodin), mutta lopulta keskustelut käytiin tavallisella GSM puhelimella. Myös lääkäri soitti alukseen ja kyseli oireita ja kuinka korkealta tipahtaminen oli sattunut (2 askelmaa, eli n. 70cm). Kotona Leuvenissa Andreas kävi lääkärissä ja röntgenissä jossa ei havaittu mitään ruhjetta vakavampaa.

Meripelastus ehdotti kohtaamista siten, että kääntyisimme takaisin Uitdamin satamaan, mutta tämä olisi tarkoittanut kivuliasta vastatuulta ja aallokkoa. Lopulta menimme IJTorin majakan jälkeen tulevalle viranomaislaiturille Zuider IJdik varrella (etelä rannalla, 52N22.46 4E58.21). Ennen laituria meripelastusvene saavutti meidät ja alukseen nousi pari pelastajaa tutkimaan Andreaksen tilaa. He päättivät, että parasta olisi, jos Andreas siirrettäisiin vasta rannassa. Viranomaislaiturilla oli ambulanssi odottamassa. Laituri oli paalumallinen ja siihen kiinnittäytyminen pyöreillä fendereillä oli hankalaa.

Andreas pääsi tuettuna kiipeämään kajuutasta kannelle ja siitä rantaan tuettuna. Ambulanssissa ilmeisesti tultiin tulokseen että mitään hirveän vakavaa ei ollut tapahtunut. Andreas sai suostuteltua ambulanssin, että häntä ei viety sairaalaan jatkotutkimuksiin. Kun Andreas palasi veneeseen ja jatkoimme matkaa Schellingwouderbrugin ja Oranjesluizenin sulun läpi ohi Adamin keskustan. Oli jo pimeätä.

Viranomaislaiturista lähdettäessä tapahtui melkoinen sähläys, kun meripelastajat lupasivat vetää meidät irti laiturista (tuuli painoi venettä tolppiin), mutta veto ei alkanutkaan. Peruutin, mutta sitten alkoi huuto, että osun takana olevaan tolppaan. Kaasutus eteenpäin aiheutti sekaannuksen, mutta onneksi fenderit olivat taktisesti oikeissa paikoissa ja mitään pysyvää vauriota ei tullut, joskin jonkinlainen limaraita kylkeen, mutta se lähti pesemällä.

Alun perin oli tarkoituksena päästä illalla Staande Mast Routen ensimmäisistä silloista ja suluista läpi. Tuhlatun ajan takia tämä ei kuitenkaan enää näyttänyt mahdolliselta (myöhemmin saimme tietää että Haarlemmervaartin rautatiesilta aukesi keskiyöllä) joten valitsimme W.V. Bruynzeelin vaikka se olikin nominaalisesti 1.9m syvä. Tuuli painoi alusta aikalailla ja laituripaikkaan pujottautuminen ei onnistunut ihan helposti. Lopulta kolmannella yrityksellä onnistui (vaikkei alun perin aiottuun paikkaan).

Su 29.04.2012 W.V. Bruynzeel (8:00) -> Lisse ravintolan laituri (18:15).

Miehistö: Sampo, Andreas, Johannes, Antti ja Xi

Johannes suoritti herätyksen. Aamulla matka jatkui Noordzeekanaalia itään ja Zijkanaal C aukosta sulun läpi Staande Mast Routen läntisempään haaraan. Sillat aukeilivat pienten odotusten jälkeen. Yritimme myös radiota, mutta todennäköisesti 1 W (lo-asento) teho ei riittänyt mihinkään hyödylliseen kommunikointiin. Selvisi myös, että vaikka silta kuulisi radion, se voi muuttaa radio kuittauksen konkreettiseksi sillan avaukseksi. Sinänsä ihan järkevä käytäntö, mutta piti meidät epävarmuudessa radio viestiemme toimivuudesta. Aloimme myös huomata että Staande Mast Route -kirjan silta- ja sulkuaikataulut eivät vastaa todellisuutta. Paikallisissa tauluissa luki ihan eri ajat ja myös siltoja tunnuttiin avaavan aikataulujen vastaisesti.

Spaandammerdijkissä maksoimme 3.50 euron sulkutullin (sluisgeld). Kylässä ei valitettavasti ollut järjestetty jäätelön myyntiä sulkualueelle.

Seuraavaksi menimme tosi idyllisen Haarlemin keskustan läpi. Haarlemin ekalla sillalla tulli kerättiin puukenkään siirappimaisen turisti-idyllisesti. Luulimme että tälläistä tulisi tapahtumaan jatkossakin emmekä valokuvanneet tapahtumaa. Valitettavasti jatkossa ei kerätty tulleja eikä käytetty klompeja. Meinasimme turhauduttuamme pysähtyä tuulimyllyn luo kahville, mutta juuri silloin siihen asti visusti kiinni pysynyt silta päätti avautua.

Silta avautuu

Jatkoimme matkaa Haarlemin eteläpuolella olevaan Cruquisdijkin risteykseen jossa rantauduimme Teehuis Cruquisin laituriin. Jäimme hieman kölistä kiinni, mutta yletyimme astumaan rantaan keulasta. Tutustuimme ulkopuolitse myös pumppuasemaan, joka oli teknisenä museona. Tässä vaiheessa Andreas, Antti, ja Xi alkoivat ajatella paluuta junalla. Ehdimme vielä irrottautua, mutta kiinnityimme heti Slot Hemmsteden yksityislaituriin josta poistujat kävelivät Kruiswegin sillalle josta arvelivat saavan bussin Haarlemin rautatieasemalle ja siitä eteenpäin kotiin.

Johannes ja Sampo jatkoivat matkaa idyllisen maaseudun ja kylien läpi (esim. Hillegom, Lisse). Myöhästyimme A44 ja rautatiesillan viimeisestä avauksesta (18:00) ja jäimme keskelle Hollannin maaseutua. Lähellä oli ravintola, johon päätimme mennä. Ravintolan laituri ei ollut riittävän syvä ja jäimme kölistä kiinni. Jouduimme pyöräyttämään nokan kohti maata jotta saimme rantauduttua. Pikkukylässä tapasimme suomalaisen rouvan joka tuli auttamaan rantautumisessa. He söivät samassa ravintolassa (Puck). He osasivat myös kertoa että Leidenin reitti on tukossa siltatyömaan takia.

Keskellä Hollannin maaseutua

Ma 30.04.2012 Lisse (11:00) -> Dordrecht (22:00).

Miehistö: Sampo ja Johannes

Johannes herätti. Jatkoimme matkaa siltojen läpi ja tulimme Kagerplassenin haaraan. Edellisenä iltana saadun tiedon perusteella päätimme jättää Leidenin väliin ja jatkaa matkaa poikittaiskanavaa pitkin Staande Mast Routen itähaaraan, Brassemeermeerille. Rikkaiden hollantilaisten ökykesämökkejä oli joka puolella, varsinkin Oude Weteringissä.

Alphen aan den Rijnissä saavuimme vihdoin Reinin uomaan. Olimme saapuneet suurten jokien alueelle, eli Reinin ja Maasin suistoon. Tähän kaupunkiin saapuvat suuret (mutta matalat) Reinin laivat, todelliset lotjat jotka kuljettavat kontteja, öljyä, ja hiekkakasoja (usein luukut auki ja korkeilla kasoilla joten ei ole mahdollista sulkea luukkuja jos tulee huono sää). Kanava etelään on peruskorjattu vuonna 1936, josta on perua nostosillat, jotka nousevat 36m korkeuteen (meidän masto 19m). Komeat sillat. Matka jatkui maaseudun läpi.

Vähän ennen Goudaa jouduimme odottamaan ratatiesillan avausta noin tunnin. Kiinnittäydyimme ja valmistimme ruokaa ja söimme. Sitten oli mielemme valmis Koningsdagin (Wapun) viettoon. Päästyämme sillasta, suuntaisimme Goudan keskustaan, mutta jo eka släyssi pysäytti meidät: ei auki pyhäisin. Jouduimme jäämään laituriin (pyörötolpat, lattafenderiä tarvittiin jälleen) ja jatkamaan jalan Goudan keskustaan tutkimaan Koningsdag juhlia.

Goudasta lähdettyämme havaitsimme kanavan muuttuneen vuorovesialueeksi (Julianasluisin jälkeen) ja pian saavuimme Nieuwe Maassille joka onkin sitten jo tosi iso vesialue, valtamerilaivoineen, satamineen, ja telakoineen. Käännyimme Noord joelle (kanavalle), mutta valitettavasti Staande Mast Route -kirjan aikataulut eivät taaskaan vastanneet todellisuutta ja ”Bruug over de Noord” silta meni kiinni nenämme edestä ja jouduimme odottamaan kaksi tuntia. Palasimme hieman takaisin Alblasserdamin kylään ja menimme kaljalle, siis tutkimaan paikallista tapaa viettää Koningsdagia. Juhlat tuntuivat olevan hyvässä vedossa ja frityyri maistui meillekin kuunnellessamme paikallisten bändien soittamia cover-versioita tunnetuista hiteistä.

Päästyämme sillasta, valitsimme Sophiapolderin itäpuolisen reitin ja saavuimme Oude Maassin pääuomaan. Alkoi hämärtämään joten päätimme yöpyä Dordrechissä. Satama oli aivan tuomiokirkon (Grote Kerk) tornin vieressä. Jatkoimme Konigsdagin tutkimuksia hamaan yöhön, mutta tarkastuksemme vakuutti meidät, että hollantilaisilla ei ole turnauskestävyyttä koska jo ennen 23:00 kadut olivat tyhjinä ja vain muovikuppitornadot haittasivat etenemistämme. Jopa ilotulitus oli jo 23:00 eikä vasta puoliltaöin niin kuin kuuluisi. Joimme vielä pari olutta ja sitten täytimme veneen makeavesitankit, jotka olivat tyhjentyneet yllättävän nopeasti (siis jo Haarlemin tasalla). Joko tankit olivat vain puolitäydet, tai miehistömme lutrauksessaan voittaa lontra-lontran suvun eläimet.

Ti 01.05.2012 Dordecht (11:00) -> Zierikzee, Duiveland (22:30).

Miehistö: Sampo ja Johannes

Satamakapteeni herätti. Halusi että poistumme klo 11:00 sillan avauksessa, koska moni oli meidän takana ahtaassa satamassa. Asiaa ei auttanut että sataman suihku vaati 50 pennin kolikoita, joita Johannes ensin etsi monta minuuttia. Sitten kuumavesikone meni rikki ja lopulta täytyi hakea satamakapteeni avaamaan kuumavesi ilman kolikkoa. Lähdössä Johannes sähläsi aika pahasti (johdot ristissä), mutta onneksi vahingoilta vältyttiin. Suunta kohti Hollandsch Dieppiä (ulompana Harlingvliet).

Hyvä tuuri lähes kaikkien sulkujen kanssa, eli pääsimme yleensä jonkun peesissä, esim. Volkerraksluizen ja Krammersluizen) ja isotkin sulut avattiin, vaikka ei edes ollut aikataulun mukainen aika.

Koska viini oli päässyt loppumaan, kävi välttämättömäksi pysähtyä käymään kaupassa Bruinissessä. Tuli myös syötyä ravintolassa, eli kaikki rantaan pysähtymisen vitsaukset toteutuivat sillä seurauksella, että emme päässeet uudestaan liikkeelle ennen kuin n. 19:00.

Kryssimistä Keeten Mastget Zijpessä

Pääsimme vihdoin testaamaan veneen purjehdusominaisuuksia krysseissä. Ison noston kitkaisuus on paha ongelma, mutta kun purjeet olivat oikein, kyllä vene liikkui ja tuntui nousevan ihan kivasti. Genoa piti kiristää vantteihin kiinni ja skuuttipiste siirtää taakse (kaide haittaa jos skuuttipiste on edessä), jotta nousu sujui.

Purjehdimme Oosterschedlelle. Auringon ollessa laskemassa pistimme koneen käyntiin, jotta ehdimme Zeelandsbruggestä klo 22:30. Rantautuminen Zierikzeen sisäsatamaan ja neloiskylkikiinnitykseen.

Tutkimme kaupingin, mutta se oli enimmäkseen kiinni. Hieno bulevardi ja katedraalin torni. Samoin kanavan varren sillat ja vallitukset.

Ke 02.05.2012 Zierikzee (8:00) -> V.V.W. ”Schelde” Vlissingen (16:30).

Miehistö: Sampo ja Johannes

Sampo suoritti herätyksen. Tankkaus 100 litraa. Tankki näytti olevan neljännestäysi, mutta käytännössä oikeasti kolmannestäysi. Diesel vuoto täydellä tankilla vaatii tarkempia tutkimuksia, esim. huohotusputken sijoittelun suhteen. Lähdössä satamakapteeni juoksi peräämme vaatimaan maksua, joka maksettiin purjetroolarin kylkeen kiinnittyen.

Alussa sumupurjehdusta: päästyämme Zirkenstadtin kanavasta, kompassilla kohti Zeelandbruggeä. Kompassia ei kuitenkaan luettu kovin tarkasti, koska osuimme siltapylonin 24 tienoille, josta jouduimme seuraamaan siltaa pohjoiseen pylonien 5 ja 6 kohdalle jossa avattava osa on. Avattavasta osasta läpi ja sitten taas siltaa hapuillen etelään, josta poijuja bongaillen saavuimme Veerse Meerin suluille. Näimme sumussa troolarin ajelevan väylän ulkopuolella, missä oli vain risuja ja vettäkään ei olisi pitänyt olla. Veerse Meerillä seurasimme styyrpuurin (eli pohjois) rantaa aluksi, mutta vaihdoimme eteläpuolelle Zandkreekplaatin kohdalla. Johannes laittoi ruokaa ja sumukin alkoi hälvetä. Osuimme pienten alusten (partiolaisten?) regattaan puolisumussa.

Veerestä lähdimme sitten kanavaa etelään ja hieman avasimme purjeitakin.

Hyvä tuuri lähes kaikkien sulkujen ja siltojen kanssa, vaikka Middelburgissä meidät päästettiin kahden sillan väliin, mutta sitten toista siltaa ei avattukaan, ennen kuin puolen tunnin päästä.

Saavuimme Vlissingeniin hyvissä ajoin. Satamakapteenin koju oli kiinni, mutta matami löytyi klubitiloista. Ei suostunut antamaan kuukausialennusta, joten otimme vain 9 päivää kalliilla hinnalla. Satamaan saavuttuamme alkoi sataa kaatamalla. Meille määrätty kolo ”Blissin” ja joidenkin pikkualusten välissä oli aika ahdas ja jouduimme laittamaan lattafenderin suojaamaan pikkualukselta, joka oli 10cm päässä. Pyysimme matamia siirtämään pikkualuksen vähän kauemmaksi.

Advertisements
Kategoria(t): Ajankohtaista, Luonto, Matkasuunnitelmat, Muu miehistö, Purjehdus Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s