Kyljen paikkausta

Opiskelijan, opettajan ja veneilijän kevät on kiireistä aikaa ja meidän perheestä löytyvät nämä kaikki! Ei siis ihme, että luuvartille ei ole löytynyt ihan kaikkea sen ansaitsemaa aikaa. Muutaman viikon päästä alkavat lomat muuttavat kuitenkin asian, ja sitten on tiedossa kertomuksia toivottavasti ainutlaatuiselta purjehdusreissulta Hollannin, Tanskan, Saksan, Ruotsin ja Viron vesillä.

Pari viikonloppua ja osa arki-illoista on kulunut kiillotellen usein meilläkin lainassa olevan Sunwind 27:n kylkiä. Vanhat, kuluneet ja katkeilleet teippaukset saivat väistyä ja uudet tilattiin alkuperäisen kaltaisilla värityksillä. Poistimme vanhat teipit kuumailmapuhaltimella ja liimajämät lähtivät asetonilla.

Kellastunut ja likainen kylki kaipaa ehostusta.

Tilasimme myös tehdassävytettyä gelcoattia lommojen korjaamiseen ja sen laittamisessa onkin ollut harjoittelemista. Tässä pikakertaus siitä mitä olemme oppineet tähän asti.

1. Pohjustus: Hioimme Dremelillä reikien ja naarmujen pohjat auki lasikuituun saakka. Merkkasimme jokaisen paikattavan kohdan teipillä, jotta ne sitten levitysvaiheessa löytyisivät nopeasti. Tässä vaiheessa olisi ollut tärkeää hioa kevyesti myös reikää ympäröivää aluetta. Vanha pinta oli sen verran keltainen, että nyt paikattujen reikien ympärillä saumakohdassa on keltainen rantu muistuttamassa vanhasta ajasta. Opetus: Tee pohjatyöt kunnolla ja mitä suurempi reikä, sen työläämpi paikata.

Vanhat väärän väriset massat pois tieltä.

Reikä peräpeilissä.

2. Topcoatin sekoittaminen. Parhaaksi tavaksi osoittautui massan punnitseminen digitaalisella keittiövaa’alla ja oikean kovetemäärän mittaaminen apteekin ruiskulla. Tässä sekoitesuhteessa on ilmeisesti oltava melko tarkkana, jotta syntyvä massa olisi kestävää. Liian suuri tai liian pieni määrä kovetetta haurastuttaa topcoattia.

3. Valmiin topcoatin levittäminen. Yllätykseksemme massa ei ollutkaan lastalla levitettävää ”pakkelia” vaan suorastaan maalia. Kätevimmäksi levitysvälineeksi osoittautuikin 2-komponenttimaalille tarkoitettu pensseli Bauhausista (2,50/kpl), jolla massan levitys onnistui vain reiän kohdalle. Ensimmäisellä kierroksella lastan kanssa massaa tulikin reikien ympärille varmaan kymmenen kertaa enemmän kuin itse reikään. Tavoitteena oli levittää n. 1 mm:n paksuinen kerros kerrallaan. Levitysaikaa oli noin 15 minuuttia ennen kuin massa meni rakeiseksi ja lopulta kovettui, joten pohjatöiden oli oltava siinä vaiheessa valmiina. Opetus: Ole nopea, äläkä lotraa massan kanssa, sen hiominen on hyvin työlästä.

Aivan liikaa massaa.

4. Hiominen ja myllytys. Hioimme ensin karkeammalla hiomapaperilla (240) suurimmat pois ja jatkoimme vesihionnalla. Käytimme hienoa vesihiontaan sopivaa paperia (500), jota kastelimme välissä ämpärissä. Tämä kuljetti irronneet hiukkaset pois tukkimasta paperia ja nopeutti työtä. Kun kaikki paikat oli näin hiottu pintaan, myllytimme vielä koko kyljen hiomatahnalla (Autoglym Extra Abrassive karkea hiomatahna, 04B) ja kiiloituskoneella. Useimmat ohjeet käskivät hioa ennen tahnaa 800-vesihiomapaperilla, mutta vaikka emme näin tehneet, jälki oli silti hieno.

Kone käytössä.

5. Pesu ja kiillotus. Myllytyksen jälkeen pyyhimme kyljen puhtaaksi hiomatahnan jämistä happamalla puhdistusspraylla. Kuulimme myöhemmin, että oikeaoppisesti tehtynä myllytystä olisi seurannut vesipesu, mutta saimme kyllä mielestämme pinnan riittävän puhtaaksi tahnasta jo tuolla sprayllä. Lopuksi levitimme vahan ja kiillotimme sen kiillotuslaikan avulla koneellisesti.

Petri vertaili useita erilaisia kiillotuskoneita. Bauhausin Fein (n. 450 euroa), AEG (n. 220 euroa), Bilteman (n. 50 euroa) ja Motonetin (59 euroa) pääsivät loppusuoralle. Kaikki näyttivät olevan teknisiltä ominaisuuksiltaan suurin piirtein samanlaisia. Lopulta Motonetin kone vei voiton lähinnä hintansa, moottorin tehon sekä kahvansa ansiosta. Ostopäästöstä ei ole tarvinnut katua.

Jos aiemmin olisimme tienneet kuinka nopeaa ja helppoa kyljen kiillottaminen on koneen avulla, olisi se ostettu jo aikaa sitten. Nyt ajattelimme vahata ja kiillottaa kyljen vielä pariin kertaan ihan vain silkasta vahaamisen ilosta. Mikään ei ilahduta veneilijää niin kuin kiiltävä kylki!

Tarkemmat ohjeet gelcoatin vaurioiden korjaamiseen löytyy mm. Kevra Oy:n sivuilta.

Kiiltävä ja valkoinen pinta kiittää tekijäänsä!

Tarrojen asennus osoittautui hyvin hankalaksi: niiden saaminen suoraan oli mahdotonta ja teipin alle jäi väkisinkin kuplia. Osaamme itse tehdä melko paljon, mutta tämän työn luovutimme kokeilun jälkeen ammattilaiselle. Laitan myöhemmin kuvia uusista teipeistä ja vielä noista pahimmista naarmuista korjauksen jälkeen. Sunnuntaina oli niin mukavaa nauttia auringosta ja kiillottelusta, että niiden kuvaus ihan unohtui.