Kylkiraitojen uusiminen

Kuten vaimo tuossa jo aikaisemmin mainitsi, niin kylkiraitojen liimauksessa luovutimme kesken. Kommentoin tässä nyt lyhyen postauksen kera, mitä teimme väärin ja miten olisimme voineet toimia, jotta raidat olisi tulleet hyvin asennettua.

Pyysimme raidoista tarjouksia noin 6 eri teippausfirmalta. Teippausfirmoilla menee Suomessa ilmeisesti todella erinomaisesti, koska vain yksi kuudesta viitsi vastata sähköpostiini. Tältä Teippari-nimistä firmaa voin kyllä varauksetta suositella (www.teippari.net). Palvelu oli nopeaa ja ystävällistä sekä hinnat hyvin edullisia. Raitojen lisäksi tilattiin veneen nimiteksti uusiksi ja sen kanssa tuli sen verran sählättyä, että tuli isohko mittavirhe. Ilmeisesti tilauksemme oli sen verran iso, että nimikyltin uusimisesta ei otettu erikseen lisäveloitusta. Kaiken kaikkiaan loistava yritys… mutta siis palaan tähän vielä myöhemmin.

No sitten eräänä päivänä, kun kyljet olivat kunnossa ja pohjat tehtyinä aloimme vaimon kanssa asentaa teippejä. Tiesin, että tavoitteena on, että kuplia ei tule. Päivä oli kuuma ja takana oli pari tuntia kyljen hinkkausta työpäivän päätteeksi. Fiilikset olivat korkealla. Tässä ei kauan nokka tuhise, ajattelin. Toisin kävi. Tuhina alkoi melkein välittömästi. Teippi oli aivan lotrua ja se venyi ja kääntyili koko ajan asennettaessa. Yritimme lastalla tasoittaa kuplia ja niitä vain jäi – olen aikamoinen perfektionisti, joten muutamakin kupla olisi harmittanut, mutta niitähän jäi niin paljon, että ulkopuolinen olisi voinut luulla, että koko kylkiraita oli tehty värjätystä kuplamuovista. Fiilikset laskivat nopeasti. Lastalla yritin hinkata kuplia pois, mutta aika turhalta homma näytti. Lopulta soitin veneen omistajalle, isälleni ja ilmoitin, että tästä ei tule mitään. Harmitti vietävästi.

Onneksi veneen omistajalla oli kuitenkin sen verran pelisilmää, että hän ymmärsi heti, mitä pitää tehdä. Hän sopii teippari-Henkan kanssa, että teippari tulee kiinnittämään teipit. Kivi putosi sydämeltäni ja silkasta riemusta vetäisin kylkeen vielä ylimääräisen kerroksen vahaa vaimon suosiollisella avustuksella seuraavana päivänä.

Teippaus sovittiin tehtäväksi torstaina päivällä, joten kolmisen päivää oli vielä aikaa parannella kylkiä ja muutenkin tehdä kaikkea pientä + puhua apulantaa naapuriveneilijöiden kanssa, mihin kai sitä aikaa oikeasti eniten paloi.

Torstaina pääsin paikalle kun teippejä asennettiin ja helppoa oli. Tässä nyt kerron, miten se olisi pitänyt tehdä.

1. Kylkeen sumutetaan vettä, jossa on seassa vähän Fairya.

2. Teipin liimapuolelle sumutettaan myös tätä samaa vettä. Tämän jälkeen teipin lämpötila jäähtyy ja se ei ole aivan niin purukumia eli sitä on paljon helpompi käsitellä.

3. Teippi asennetaan oikeaan kohtaan veneen kylkeen. Saippuaveden ansiosta teippi ei tarraudukaan heti kiinni, vaan sitä on melko helppo siirrellä sopivaan kohtaan ja zoomailla myös, että se tulee suoraan. Kun teippi on oikeassa kohdassa, niin vedetään leveällä lastalla teipin suuntaisesti teippi paikoilleen – ja helppoa oli, tämänkin jälkeen teippiä voi vielä irroitella ja siirrellä. Ihmeainetta tuo saippuavesi. Siis oikeasti se oli hyvin helppoa – jopa niin helpon näköistä, että ensi kerran aion taas yrittää itse. Ei siksi, että Teipparin paikalle tulo olisi ollut liian kallista, vaan siksi, että tahdon osata itse. Oikeastaan, jos ajattelee sitä, mitä Teippari palvelusta veloitti, niin itse teippauksessa ei ole mitään järkeä.

Kaiken kaikkiaan voin todeta, että koko kyljen myllytys ja teippien uusinta todellakin kannatti. Kaikkiaan kustanukset pysyivät varsin kohtuullisina. Myllytyksessä ja kiiloituksessa kone maksoi vähemmän kuin kiiloitusaineet ja hiomatahnat eli kustannukset pyörivät sen osalta jossain 200 euron tietämissä (topcoat + hiomapaperi + kiilloituslaikat + venecleaneri + vaha + kiiloitusliinat). (Dremel mulla oli jo.) Tietenkin noissa cleanereissa ja vahoissa pitää todeta, että ostimme Hempelvahaa ja -cleaneria, joka ei ole siitä halvimmasta päästä. Ei tosin kalleimmastakaan.

Tähän merkkiin päädyimme lähinnä siksi, että sitä sattui olemaan kaupassa, johon menimme sitä ostamaan. Ensi vuonna, jos paneudumme asiaan paremmin, niin taidamme kokeilla Autoglymin tuotteita. Suomenojan satamassa moni kiiltäväkylkisen veneen omistaja oli sitä käyttänyt (ei se apulannan puhuminen aivan turhaan ole, sen oheistuottena tulee kerätyksi tärkeää tietoa), joten kaipa se on hyvää. Olisi vaihteeksi taas mukava saada jonkinlainen Venelehden testi aiheesta venevahat – edellisestä venevahatestistä on jo vuosia. Tosin tässä nyt on todettava, että kyllä meidänkin jälki oli hienoa – mutta ajattelin vain nyt huvikseni kokeilla muitakin merkkejä. (Siitä huolimatta, että viisas on todennut: ”mikä ei ole rikki – sitä ei kannata korjata!”, niin tyhmä kun olen, silti kokeilen tehdä eri tavalla ensi kerralla.)

Kun kyljet olivat todella tasaisen killtävät ja hienot, niin teippaus viimeisteli tuloksen. Toisaalta veneen kylkien myllytys oli helppo tehdä, kun ei tarvinnut varoa vanhoja teippejä. Kustannukset teippauksen osalta jäivät alle 200 euron ja olisivat jääneet alle 100 euron, jos oltaisiin itse saatu asennettua ne teipit.

Tossa sentään on sitä teippiä moneen veneeseen verrattuna aika paljon. Kolme raitaa kyljessä ja varsinkin kun ne on eri värisiä kaikki, nostaa kustannuksia, mutta tämän firman kautta pysyttiin hyvin järkevissä kustannuksissa.

Jos vielä lopuksi pitäisi summata, että mitä projekstista kannattaa oppia, niin tässä vielä kootusti ajatuksiani.

1. Teppauksien hinnat vaihtelevat aika radikaalisti, joten kanattaa kysellä muutamia tarjouksia.

2. Teippaus uusii veneen ulkonäön niin perusteellisesti, että se on kannattava sijoitus.

3. Saippuavesi ja lasta on kaverisi, kun teet teippausta – kuplia ei tarvitse hyväksyä.

4. Ennen gelcoatin paikkamaalausta on syytä hioa ja myllyttää ko alue. Tällöin ei jää paikan kohdalle keltaista ”haloa”.

Nyt Sunwind on onnellisesti laskettu vesille ja kyljet näyttävät hienoilta. Kyllä kannatti!

Advertisement