22.6. Epäonninen matka Terschelling – Vlieland

Petri, Niina, Sampo, Laura, Josefina

Terschelling N53°21.9 E005°13.5
Vlieland N53°17.8 E005°05.4
30 mpk, 6 h

Sääennustus lupasi kovaa tuulta 25 solmua sekä puuskiin jopa 36 solmua, mutta päätimme silti aiempien kokemusten perusteella lähteä matkaan kohti Lauwersoogia. Satama oli pakattu täyteen purjeveneitä, joten vaati suunnitelmallisuutta päästä ulos turvallisesti. Heitimme takaköyden erääseen lähellä olleeseen veneeseen ja liu’uimme sen varassa takapakkia ulos päin. Veneen kääntäminen vaikutti hankalalta, joten peruutimme satama-altaan päähän saakka, jossa oli enemmän tilaa. Satamakapteeni tuli kumiveneellä auttamaan ja työnsi keulaamme käännösvaiheessa. Kääntyminen olisi varmasti onnistunut muutenkin, mutta olimme kiitollisia avusta.

Tarkoituksena oli mennä rannansuuntainen ränni pohjanmerelle ja sieltä jatkaa itään, joka olisi tarkoittanut lyhyttä vastatuuliosuutta ja sitten sivumyötäistä loppumatka. Oletimme, että väylä merelle olisi merkattu, vaikka kartassa ei poijuja näkynytkään. Kartta oli sittenkin oikeassa, eikä väylällä ollut mitään viittoja. Jatkoimme kuitenkin plotterin, kartan ja syvyysmittarin kanssa. Olimme nostaneet isopurjeen kakkosreivissä, mutta emme genoaa. Ei mennytkään kauaa, kunnes karahdimme santaan. Sampo käski ison irti ja otimme lyhyen mietintätauon. Kartan ja syvyysmittarin mukaan olimme kulkeneet turvallisen veden rajaa pitkin ja tiedossa oli suunta mihin pitäisi päästä. Ohjailukyky oli kuitenkin menetetty ja tuuli painoi meitä mihin halusi. Otimme pienen lapun genoasta esille ja toivoimme sen vievän meitä oikeaan suuntaan, mutta sen sijaan vene pyörähtikin tulosuuntaan. Totesimme sen olevan toiseksi paras vaihtoehto ja kirjasimme sijaintitietojamme ylös aina parin minuutin välein. Harkitsimme myös ulkopuolisen avun pyytämistä, mutta päätimme kuitenkin ensin yrittää itse moottorin ja purjeiden avulla. Vene liikahtikin aina aaltojen heittämänä pienen matkan, mutta töyssähti takaisin hiekkaan. Yhdessä vaiheessa peräsinkin oli kiinni sannassa, joka aiheutti lisähuolta mahdollisten vaurioiden takia.

Lopulta pääsimme irti ja vene surffasi vapaana kasvattaen nopeutta pian. Olimme kiristäneet isoa, jotta vene kulkisi kallellaan ja sen myötä olisimme myös syväykseltään pienempiä. Löysäsimme sitä nyt hieman, jotta pääsisimme turvallisille vesille hiljaisella nopeudella. Kävimmekin vielä lyhyesti hiekkamatalikolla, mutta lopulta pääsimme purjehtimaan lähimpiä merimerkkejä kohden. Valitsimme sitten merkatun väylän, joka teki matkaamme kylläkin melkoisen lenkin. Olimme matalikolla hukanneet myös korkean veden tuoman edun.

Purjehdimme kapean ja matalan, mutta merkatun väylän sivutuulessa. Päästyämme siitä, alkoi vastatuuliosuus ja aallot löivät jo kunnolla yli veneestä ja kryssiminen tuntui työläältä pelkällä isopurjeellakin. Kerran jouduimme piiihin, jolloin ohjauskyky katosi täysin ja olimme tuulen armoilla. Tästä viisastuneena otimme pienen osan genoasta esiin, joka auttoi huomattavasti.

Vastatuulta tuntui kestävän ja kestävän, eikä matka edennyt juurikaan. Joku kurkkasi sisään ja huomasi lattian lainehtivan. Sampo, Josefina ja Laura menivät äyskäröimään, mutta jokaisella allolla vene hörppäsi lisää keulan ankkuriboksista ja etukannen tuuletuskiduksista lisää. Sähköisen pilssipumpun kanssa oli ollut ongelmia, eikä se tälläkään kertaa toiminut. Laura tuli välillä pumppaamaan käsin kannelle, kun minä merisairaudesta huolimatta navigoin ja Petri ohjasi. Lopulta tilanne sisällä saatiin hallintaan ja vuotopaikat tukittua, joten muutkin palasivat hieman vihreinä sisältä.

Kova tuuli paiskoi venettä ja aallot heittelivät, joten vahinkojiipeiltäkään ei säästytty. Petrillä oli vaikeuksia pitää kurssia ja menimme välillä päinvastaiseen suuntaan kuin olisi pitänyt. Isopurje oli kovilla ja sitten näimmekin, kuin alimman latan kohdalla oleva ratsastaja antoi periksi. Myös etuliikki yläosasta hankasi vanttiin. Teimme päätöksen lähteä takaisinpäin välisatamaan koneella. Matkaa oli tahkottu viitisen tuntia lähes ilman ruoka- tai juomataukoa, miehistö oli läpimärkää eikä myötätuulesta ollut tietoakaan. Vlielandin sataman aallonmurtajien aukko näytti kartoissa todella kapealta ja siitä olisi päästävä sivutuulella. Tämä oli kuitenkin ainut lähellä oleva paikka, johon mennä.

Otimme isopurjeen alas, mutta se juuttui lazyjackiin hetkeksi. Kun se vihdoin irtosi, lensi myös kohdalla ollut latta mereen. Jatkoimme moottorilla kohti lähellä ollutta Vlielandia. Päätimme, että veneen kokenein ohjaaja oli Sampo, joten hän otti ruorin ennen aallonmurtajia. Ränni oli todella kapea ja kylki hipoi laitaa Sampon ohjatessa tuulen puoleista reunaa sisään. Hihkuimme onnellisina päästyämme turvallisesti satama-altaaseen. Olimme tulleet vahdilla sisään, joten nopeutta oli pudotettava käyttämällä pakkia. Valitettavasti ohjailukyky heikkeni merkittävästi nopeuden pudottua ja tuuli painoi venettä poikittain. Takana vaarassa oli suurehko purjevene jonka väistimme parin metrin päästä, mutta edessä olleen ökymoottoriveneen perään törmäsimme keula edellä. Sampo sai veneen hallintaan ja laitureilla olevat ihmiset huitoivat vapaata pilttuuta, jossa ei ollut naapurivenettä lainkaan. Sampo ajoi vauhdilla, jotta ohjaus säilyisi, mutta arvioi tuulen antaman vauhdin hiukan väärin, ja osuimme noin 2-3 solmun nopeudella päin laituria. Tärähdyksessä lensin selälleni ja häntäluun seutu osui johonkin isoon ja kovaan. Vene saatiin kiinni ja Sampo ja Petri lähtivät selvittämään moottoriveneen vaurioita vakuutuspapereiden kanssa. Onneksi ainoa vaurio oli pieni lommo teaklistassa, ja omistaja oli ehdottanut hyvää viinipulloa korvaukseksi. Veneen varastoista kaivettiin tyytyväisinä kaksi pulloa, ja muiden vauriot oli niillä kuitattu.

Oman veneen vaurioita tutkittaessa todettiin, että osumakohta oli reilusti vesirajan yläpuolella ja ankkurilaatikon puolella. Jos siitä siis vettä tulisi sisään, se valuisi samantien laatikosta ulos. Päätettiin että murtuma teipataan umpeen, jotta lasikuitu ei kastuisi, ja varsinainen korjaus tehtäisiin telakalla Suomessa. Tämän lisäksi keksi oli kahdessa osassa ja kaikki keulahytissä olevat vaatteet ja tavarat olivat likomärkiä. Ripustelimme niitä hieman kuivumaan, osan vaateista kuivatimme marinan kuivausrummussa ja laitoimme lämmitinlaitteen päälle ennen syömään lähtöä. Satamassa oli mukava ravintola, josta saimme viimeisen vapaan pöydän. Ruoka maistui ja aitiopaikoilta näimme valkokankaalle heijastetun Kreikka-Saksa -pelin. Paikallaolevien saksalaisten riemunhuutoja oli mukava seurata Saksan pestessä Kreikan. Palasimme veneelle siivoamaan ja kuivamaan keulahytin, jotta Laura ja Josefinakin pääsivät nukkumaan. Patjat olivat kostuneet hieman, mutta vain alapuolelta, joten ne kelpasivat vielä. Yöksi luvattiin sadetta, joten tavaroiden isompi kuivaus jäi seuraavalle päivälle. Uni kelpasi, vaikka melkein kaikki meistä oli poikkeuksellisesti valvonut osan yöstä. Häntäluuni särky asettui Buranalla, joten suuremmilta murtumilta ilmeisesti vältyttiin.