Petri, Sampo, Niina
Norderney N53°42.2 E007°09.9
Helgoland N54°10.6 E007°53.6
42 mpk, 8 h 30 min
Herätys oli aamulla hieman kahdeksan jälkeen ja lähtö oli sovittu viimeistään 10.30. Myöhästyimme tästä ajasta tällä kertaa vain kymmenen minuuttia, ja koska diesel-laituria ei löytynyt, suuntasimme suoraan merelle. Ajoimme taas matalikkoja väistellen, mutta onneksi poijut veivät meidät turvallisesti ulos. Sää oli tyyni ja sumuinen, näkyvyyttä ehkä kaksi merimailia. Nostimme pian purjeet ja lilluimme parin kolmen solmun vauhtia sivutuulessa. Pian tuuli kuitenkin nousi hieman ja saimme vauhdin tasattua viiden solmun tienoille. Virta oli hienoisesti myötäinen, ja Sampo oli laskenut sen vievän meitä itään päin, joten otimme virran ja tuulen takia keulaa enemmän pohjoiseen.
Muutama tunti lähdöstä saavuimme suurten laivojen valtaväylälle. Tähystimme ahkerasti, mutta liikenne oli hiljaista ja näimme vain yhden hinaajan ankkurissa odottelemassa ja yhden tankkerin ohittavan meidät kauempaa. Muita purjeveneitäkään ei juuri näkynyt. Lounaaksi söimme voileipiä ja edelliseltä päivältä jääneitä viinereitä. Kahden maissa iltapäivällä päätin ottaa kevyessä kelissä päiväunet sateelta suojassa sisätiloissa. Heräsin noin tunnin päästä kovaan vhf-puhelimen möykkään. Selvisi, että miehet olivat kyllästyneet tylsään matkantekoon ja toisella valtaväylällä päättäneet ottaa yhteyttä tankkeriin kysyäkseen tutkaheijastimen näkyvyyttä. Myös sisä-vhf oli asetettu kuuntelemaan hätäkanavaa, joten Sampon yhteydenotto raikasi sieltä ulos. Tankkeri siirtyi työskentelykanavalle ja ilmoitti meidän näkyvän tutkassa. Tämä oli hyvä uutinen sumussa.
Helgolandin ilmestyminen näkyviin oli jännä paikka erityisesti Sampolle, jolla kaksi edellistä yritystä kyseiselle saarelle olivat epäonnistuneet. Purjehdimme satama-altaaseen sisään ja laskimme siellä purjeet. Sisäaltaassa oli veneitä jo runsaasti, mutta huomasimme nopeasti vapaan karsinan. Laitoimme itsemme siihen kiinni, mutta olimme hieman liian leveitä paikkaan, joten Petri lähti kysymään ohjeita. Paikka olikin ehdottomasti kielletty ja saimme ohjeeksi kiinnittyä suurten alusten seinään. Kävimme kokeilemassa paikkaa, mutta lopulta päädyimme neljänneksi kylkikiinnityksellä laituriin. Välissä oleva saksalainen ilmoitti lähtevänsä yhdeltätoista, joka sopi meillekin hyvin.
Koska kello oli vasta kuusi, ruokaa löytyi helposti ja söimme paikallista hyvää kalaa Bunte Kuh -nimisessä ravintolassa. Sampo ja minä jatkoimme vielä saarikierroksella ruuan jälkeen, Petri palasi veneelle lyhentämään univelkojaan. Palatessamme veneelle oli meidänkin kylkeen kiinnittynyt vielä yksi vene. Sumu jatkoi sakenemistaan ja olimme hyvin tyytyväisiä, että olimme saapuneet ajoissa saarelle.
merimarsu
Merimursu
luuvartti 