8.7. Hals – Anholt

Petri, Sampo, Niina

Hals 56.59.448′ 010.18.472,
Anholt 56.42.9′ 011.30.7′
47 mpk, 9 h

Tiesimme, että takanamme yöpyneet ruotsalaiset olivat lähdössä aamukahdeksalta, joten laitoimme itsekin herätyksen seitsemältä. Tein pikaisen aamiaisen ja herätin miehet. Aamu oli rasvatyyni ja aurinko kuulsi ohuen pilvikerroksen läpi. Irrotimme köydet kahdeksalta ja minä ajoin meidät satamasta ulos. Lähtö oli vähän liiankin helppo, mutta jostain se kai on aloitettava tämänkin veneen ajamisen opettelu. Olen lykännyt satamamanööveiden tekemistä, koska iso vene käyttäytyy omituisesti ja pakittaminen tuntuu hankalalta eikä ohjaus silloin oikein toimi. Tyynellä säällä on kuitenkin helpointa aloittaa.

Moottoroimme ulos merta kohti ja Petri meni takaisin nukkumaan. Nostimme Sampon kanssa isopurjeen melko pian, mutta täydessä tyvenessä siitä ei ollut hyötyä. Päätimme jatkaa purje ylhäällä moottorointia vielä jonkin aikaa ja tarkastaa sitten uudelleen tilanteen.

Ohitimme suuria maneetti- tai meduusalauttoja, niitä oli tuhansia kirkkaassa vedessä. Yritin ottaa kuvia, mutta tarkentaminen veden alle vauhdissa on mahdotonta. Ehkä videopätkistä näkyy kuitenkin jotain. Aamu oli maaginen, tyyni ja hieman usvainen. Myös kuu oli yhä näkyvissä vaikka aurinko oli jo korkealla. Bongasin meressä jotakin ja kiikaroin toivovani näkevän hylkeen, mutta kohde osoittautuikin jalkapalloksi. Päätimme tehdä pelastamisharjoituksen ja käydä poimimassa pallon talteen. Ajoimme lähelle mutta pallo kellui ohi vaikka yritin pitää sen keksillä lähellä venettä. Sampo joutui peruuttamaan ennen kuin sain sen napattua uimatasolta käsin talteen. Petri heräsi kaikkeen tähän peruutteluun ja tuli ihmettelemään puuhiamme. Kello oli jo kymmenen tienoilla, joten päätin kokata meille myöhäiseksi aamiaiseksi munakokkelia, että saisin Petrinkin kunnolla hereille.

Jouduimme moottorimaan puoleenpäivään saakka, kunnes tuuli nousi sen verran, että pääsimme purjeilla yli kahta solmua. Kovan trimmaamisen jälkeen vauhti oli jo kolmisen solmua, mutta länteen päin kulkeva virta hidasti meitä hiukan. Tuuli oli myös täysin vastainen, joten suuntakaan ei ollut aivan optimaalinen. Pian purjeiden noston jälkeen jouduimme vartiksi sankkaan sumuun, mutta se onneksi väistyi ennen kuin tarvitsi alkaa soittamaan sumutorvea. Torvi tosin ehdittiin kyllä kaivaa varmuuden vuoksi esiin.

Tuuli nousi päivän mittaan ja venekin nousi tuuleen melko hyvin ja kuljimme parhaimmillaan yli kuutta solmua, keskinopeus jäi kyllä varmasti purjeilla neljän tienoille. Parilla halssilla pääsimme merestä nousevan Anholtin saaren satamaan. Satamakapteeni oli aktiivinen ja tuli meitä kumiveneellä vastaan ja kertoi missä olisi tilaa kiinnittyä. Menimme osoitetulle alueelle ja huomasimmekin vapaan paikan. Petrillä oli poijuhaka valmiina ja Sampo ajoi.

Valitettavasti Sampo otti vähän liian lähelle poijua, joka joutui veneen alle ja toisen veneen köysi jäi kiinni köliimme. Pyörittelimme venettä kymmenisen minuuttia naapureiden avustuksella, mutta köysi ei irronnut. Pyysimme paikalla pyörivän satamakapteenin avuksi, mutta samalla toisen veneen omistaja päätti irrottaa oman köytensä ja pääsimme irti. Nappasimme poijun kiinni ja uitimme veneen laituriin. Satamakapteeni kävi laittamassa meille vielä toisen takaköyden ja viereiselle veneelle takaisin omansa. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta vähän kyllä nolotti.

Sää oli Anholtilla mahtava! Aurinko paistoi täydeltä terältä ja lämmintä oli ainakin 25 astetta. Heitimme shortsit jalkaan, Petri jäi veneelle ja minä lähdin Sampon kanssa kiertämään saarta yhdellä polkupyörällä. Välillä kävelimme, mutta suurimman osan matkasta Sampo kyysäsi. Löysimme saaren kyläkeskuksen ja sinne piilotetun kirkon, ja lisäksi kävimme valloittamassa korkeimman kohdan. Meri saaren ympärillä on uskomattoman kirkasta ja sinistä vettä. Rakkolevää oli rannoissa, joka kertoo veden olevan erityisen puhdasta, mutta uiminen jäi seuraavaan päivään, koska ilta oli jo pitkällä ja sää alkoi viiletä.

Joimme kuohuvat veneellä katsellen säärintaman saapumista mereltä. Yöksi ennustettiin sadetta ja nousevaa tuulta. Pelasimme korttia kahteen saakka ennen nukkumaan menoa, mutta siihen mennessä sade ei ollut vielä alkanut.

Advertisements
Kategoria(t): Purjehdus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s