10.7. Anholt – Hundested

Petri, Sampo, Niina

Anholt 56.42.9′ 011.30.7′
Hundested 55.57.920′ 011.50.769
52,4 mpk, 7 h 30 min

Sääennustus oli luvannut aamuksi vielä kovaa tuulta, mutta puolenpäivän aikaan sen piti laantua. Nukuimme taas pitkään, mutta aamupäivästä tuuli vielä melkoisesti, joten pettyneinä päätimme jäädä vielä yhdeksi päiväksi. Katselin kuitenkin merikarttoja, ja pohdin mahdollisia suuntia, johon ei olisi täysin vastainen tuuli. Vaihtoehtoina oli eteläinen Tanska tai Ruotsi lännessä. Olimme tilanneet venetarvikkeita Hundestedissä olevasn liikkeeseen, joten se tuntui luontavimmalta vaihtoehdolta, vaikka olikin noin 50 merimailin päässä. Kahdeltatoista tuuli olikin jo laantunut hieman, joten päätimme lähteä purjehtimaan sinne sivutuulessa.

Lähtö tapahtui yhdeltä ja meni melko mallikkaasti (muistissa oli vielä tulosähläys poijujen kanssa). Poijut olivat täysin veden alla, mutta saimme haan irti ja peruutettua ulos. Vene kääntyi taas tuulessa outoon suuntaan, joten peruutimme sitten ulos satama-altaan alkupäähän saakka.

Heti aallonmurtajien jälkeen aallokko koveni ja jatkoimme koneella vähän aikaa että pääsisimme matalikosta pois ja käännyttyä oikeaan suuntaan. Jo pakatessa fendereitä pois alkoi merisairaus nostaa päätään. Olimme laittaneet kaikki valmiiksi purjeiden nostoa varten, eikä kenenkään tarvitsisi mennä enää etukannelle. Olin kuitenkin asentanut reiviköyden väärin ja reivikoukku piti kuitenkin seikkailla eteen. Se ei ollut muuten paha homma, mutta merisairaus ei vain ottanut laantuakseen. Kävin hoitamassa homman ja pääsimme vihdoin kääntämään tuuleen.

Aallokko oli sivutuulesta huolimatta keikuttava, ja toista kertaa ikinä veneessä jouduin ruokkimaan kaloja, eikä yksi kerta edes auttanut. Merisairauden oireista seurasi palelu ja päätin yrittää hyttiin menoa nukkumaan. Tämä olikin hyvä ratkaisu, mutta koko päivä meni sitten punkassa makoiluun. Tylsä päivä, mutta olo oli onneksi parempi vaakatasossa peiton alla.

Aloimme lähestyä satamaa seitsemän maissa ja kaivauduin takaisin kannelle. Kokis ja muutama nakki auttoivat tyhjään vatsaan. Satamassa pyysimme lupaa kiinnittyä toisen veneen kylkeen, mutta he ilmoittivatkin lähtevänsä puolen tunnin sisällä. Menimme sitten toisen veneen kylkeen siksi aikaa odottamaan. Odotellessa viritimme köyden valmiiksi, jotta voisimme uittaa veneen paikalle. Olin ottamassa vastaan kun ensin Sampo ja sitten Petri yrittivät heittää märkää köyttä yli satama-altaan. Vihdoin sain napattua sen kiinni ja läheisissä veneissä hurrattiin. Pian vene lähtikin ja uitimme Kleopatran sen tilalle nätisti ilman konevoimia.

Kello oli jo yhdeksän kun lähdimme etsimään ruokaa. Vieressä olevan ravintolan keittiö oli mennyt juuri yhdeksältä kiinni ja niin oli monen muunkin paikan. Vihdoin löysimme pitserian joka oli auki kymmeneen saakka. Saimme sieltä take awayna höyryävät pitsat, jotka maistuivat kaikille.

Merisairaudesta johtuen kamera pölyttyi kannen alla koko päivän.