Petri, Sampo, Niina
Aamulla lähdimme heti brunssille Luna-nimiseen aamiaispaikkaan, jonka olimme bonganneet jo eilen. Aamiaisen jälkeen Niina ja Sampo päättivät ryhtyä harrastamaan omatoimista kanavaristeilyä kumiveneen avustamana. Airojen lisäksi kumiveneessä on hyvin pieni Rhino-merkkinen sähkövispilä perässä (perämoottori olisi kapineesta hieman liioitteleva nimitys). Akku on myös pieni, joten airot on syytä olla mukana. Puolentoistatunnin pörräämisen jälkeen akku alkoi vähitellen hiipua, mutta kiltisti kone kuitenkin kuljetti veneelle asti.
Sähköstä maksetaan satamamaksun yhteydessä melko korkeaa hintaa, joten sitä voi hyvin omintunnoin käyttää. Tuuletusyrityksistä huolimatta etukajuutta oli edelleen kostea, joten sinne viritettiin 2000 w lämpöpuhallin ja etuluukku hieman auki. Tunnin kuluttua kajuutta oli kuin sauna ja patjat alkoivat selvästi kuivua.
Jossain vaiheessa samaan kanavaan on ohitsemme livahtanut toinen suomalaisvene. Turun suunnalta oleva 40 jalkainen Elan ”Aiolos”. Vene oli uudenkarhea vuodelta 2005 ja kuten arvata saattaa niin myös hieno. Kävin jututtamassa miehistöä ja vaihtamassa hieman kokemuksia avomeripurjehduksesta ja tulihan sieltä hyviä näkemyksiä. Yhdessä ihmettelimme, miksi veneiden kansirakenteet kovassa kelissä vuotavat, kun aallot pyyhkivät yli.

Ahtaassa kanavassa oli joskus varsin paljon liikennettä. Voitte kuvitella, mikä oli tunnelma, kun vastaan tulee leveä turistivesibussi.
Tänään oli sitten Niinan kotiinpaluun aika. Matkaa Niinan kesälomalle kertyi kokonaiset 880 mpk, mutta voihan siihen vielä syksyllä tulla muutama maili lisää, että menisi tonni rikki.
Petri ja Sampo olivat hieman kahden vaiheilla: lähdetäänkö vielä tänään jatkamaan matkaa kuuden jälkeen, kun Niina lähtee lentokentälle, vai ei.
Ensin päätettiin kuitenkin hieman korjailla mastovaloa, jota varten Niina vedettiin vielä ennen lähtöä mastoon. Eikä edes aivan matalalle, vaan toisen saalinkiparin kohdalle. (Miksi se mastovalo/ajovalo pitää olla niin vietävän korkealla?) Yleisiä sähköasennuksia tehdessä huomasimme, että takastaagin kiinnityssokan lukitusruuvi oli irronnut. Korjaus ei ollutkaan aivan helppoa, vaan siihen tuhrautui koko ilta. Niina saatettiin metrolle ja takaisintulomatkalla käytiin haukkaamassa porsaankyljykset. Lähtö siirrettiin hyvin aikaiseen aamuun… tai no silleen, että ruokakaupassa piti käydä vielä ennen lähtöä, mutta heti kauppojen auettua ostosten suorittamisen jälkeen sitten…