16.7 Christianshavn, Kööpenhamina – Bornholm

Petri, Sampo

Aamulla oli siis pyhä tarkoitus lähteä aikaisin, mutta heräämisen kanssa meni vähän myöhään, joten lähtemään päästiin vasta 10:00. Lähtö sujui helposti tai niinhän me luultiin aluksi. Ahtaasta kanavasta peruutettiin ulos seuraavaan kanavien risteyskohtaan, jossa oli tarkoitus tehdä käännös. Tietenkin vastaan oli tulossa turistivesibussi, joka oli leveä kuin mikä. Petri, joka oli ruorissa, jäi odottelemaan vesibussin tuloa risteykseen, mutta bussi tuli hitaasti ja tuuli alkoi painamaan. Tuulta oli noin 10 m/s. Sitten alkoi melkoinen baletti: peruuttamalla ja eteenpäin ajamalla yritettiin tehdä piruetteja, mutta hommassa oli selvä sählingin maku. Kyllähän lopulta siitä selvittiin, mutta ei se ihan kaunista ollut, vaan käytiin aika lähellä montaa venettä ja keksillä oli töitä. Ongelma on siinä, että vene ei ohjaudu pakilla muuhun suuntaan kuin vasemmalle ja samalla se heittää keulaa kunnolla, näin siis ennen kuin on saatu nopeutta. Sitten se ohjautuu kyllä. Yritä nyt sitten saada pienessä tilassa lähes yhdeksän tonnin järkäle sellaiseen sopivaan kolmen solmun nopeuteen, jolla se ohjautuu taaksepäinkin hyvin.

No, lopulta päästiin kuitenkin ulos satamasta ja kun Sampo keräsi fenderit talteen, hän huomasi, että taas oli yksi fenderi vähemmän. Sitä vähän aikaa harmiteltuamme olimme saapuneet jo kaupungin edustalle, jossa nostettiin purjeet. Kun purjeet oli nostettu Sampo huomasi vedessä meidän lepuuttajan kelluvan. Se ei ollutkaan pudonnut aikasemmin, vaan vasta nyt. Jostain syystä ei vaan oltu huomattu, missä se oli kiinni. Tilaa oli vaikka muille jakaa, joten päätettiin alkaa pelastamaan sitä. Kyllä haavi olisi vaan ollut kova sana. Tuuli oli kova, joten kun purjeet olivat ylhäällä, niin lähestymisnopeus oli helposti neljä solmua. Petri oli ruorissa ja Sampo kalasteli keksillä. Ohjauksessa eli tähtäyksessä ei sinänsä ollut vikaa, vaan nopeudessa. No tietenkin yritettiin lähestyä myös vastatuulesta, mutta aina tuntui siltä, että kohdalla purjeet vetivät jokatapauksessa, vaikka kuinka yritettiin lähestyä vasten tuulta. Epäonnistumisen jälkeen yritettiin aina myös myötätuulessa. Yrityskertoja kertyi aika monta. Lopulta onnistui myötätuulessa. Kohdalla huudatettiin kaikki, mitä Perkins jaksoi pakilla vetää ja saihan se lopulta veneen lähes pysähtymään, vaikka purjeet vetivät täysillä. Sampo kieputti fenderin narun keksin ympäri kuin spagetin haarukkaan ja onnistui viimein. Joku haavi pitää kehittää veneen varustuksiin.

Matka pääsi jatkumaan. Tuuli oli navakka ja alkuun sivusta, mutta kun suunta kääntyi kohti itää, niin tuuli oli sivumyötäinen. Aallokko oli kova, joten aivan kaikin puolin leppoisaa purjehtiminen ei kuitenkaan ollut. Aallokosta huolimatta Sampo meni sisälle ja kokkasi perunoita ja jauhelihakastiketta. Tarkoituksena oli vetää Borgholmin koillispuolella olevalle pikkusaarelle, joten ihan lyhyt ei legi ollut. Laskelmien mukaan matkaan kuluisi noin 16 tuntia, joten perillä oltaisiin noin 2-3 aikaan yöllä. Petri ei sisälle kyennyt menemään, joten hän pääasiassa ohjasti venettä.

Ystadin kohdalla sitten syötiin ja se olikin suoranaista trapetsitaiteilua, miten saa ruuan pysymään aallokossa lautasella ja samalla ohjaamaan. Lehmänkäännöshän siitä tuli. Pari tuntia ruokailun jälkeen huomatiin, että genuassa oli repeämä aivan purjeen yläosassa takaliikin puolella. Oliko syynä lehmänkäännös vai joku muu, sitä ei tiedetä. Se ruokailun aikana ollut lehmänkäännös ei ollut jäänyt edes ainoaksi, vaan sen seurana oli pari muutakin. Yksi puhdas tarkkaamattomuus ja yksi verkon väistö, jonka seurauksena ajatus herpaantui. No, jokatapauksessa repeämä oli ja purjetta vedettiin aikalailla sisään, jotta vauriokohta meni rullalle. Saari, johon olimme matkalla oli niin pieni, että siellä tuskin olisi purjeneulomoa. Päätettiin muuttaa suunnitelmaa ja mennä Bornholmin pääkaupunkiin Rönneen. Olihan sinne pari tuntia vähemmän matkaakin ja itseasiassa silloin alkoi jo muutenkin olla aika myöhä.

Keli onneksi hieman rauhoittui ja aivan lopussa jääkalikaksi itseään tituleeraava Petri pääsi reiluksi tunniksi lämmittelemään/torkkumaan. Rantautuminen säkkipimeässä ja kohtuullisessa tuulessa onnistui kympin arvoisesti. Ajettiin betonilaiturin suuntaisesti ja annettiin tuulen työntää meidät laituria vasten, kun välissä oli omat fenderit ja laiturin autonrenkaat. Rauhatonhan paikka hieman oli, mutta raskaan päivän jälkeen nukkui silti kohtuullisesti. Aamulla pitäisi ensimmäiseksi selvittää purjemaakarin saatavuus.

Advertisements
Kategoria(t): Purjehdus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s