19.7. – 20.7. Christiansø – (Gresgårdshamn, Öölanti) – Gotlanti

Petri, Sampo
Lähtö satamasta onnistui hyvin. Olimme kiinni laiturissa, joka oli varattu yhteysalukselle kello11:00-14:00, joten kaikki naapurit olivat jo lähteneet kymmeneltä, jolloin me olimme valmiit. Aikaa meni uuden kaasupullon ostoon, jouduimme odottelemaan tunnin kunnes se setä, joka tiesi, missä on kaasuvarasto tuli töihin. Joustavien työaikojen lisäksi oli muitakin työsuhde-etuja. Naiset myymälässä hoitivat kassan ja tavaroiden laittamisen esille, miehet takahuoneessa joivat kaljaa ja vetivät röökiä. Parasta oli hyllykkö, jossa oli siistissä rivissä kuusi kaljapulloa erillisisä lokeroissa ja jokaisessa lokerossa olis työtekijän nimi. Olisihan se tavatonta, jos työpaikalla olisi sellainen epäjärjestys, että kaljapullot menisivät sekaisin. No yhtä kaikki. Kuultuaan asiamme, siis että kaasua tarvitaan, kaveri verkkaiseen tahtiin otti huikan kaljapullosta, joka oli hänellä kädessään ja pisti sen jälkeen pullon siististi hyllyyn, jossa oli nimi Jans. Sen jälkeen, kun kerran kaasua ollaan menossa hakemaan erillisestä rakennuksesta, niin tokihan kaveri kaivoi sätkän taskustaan ja lähti se palavana huulessa kaasuvarastolle. Ja asia tuli hoidettua. Kaasua saatiin, eikä paikka edes räjähtänyt ilmaan. Emme kuitenkaan olleet koko aamua toimettomana odotelleet. Aamun käytimme tehokkaasti käyttämälä uutta sähköistä pilssipumppua ja toteamalla, että se ei vetänyt. Tunnin aikana myös korjasimme sen.

Lähdössä Petri oli ruorissa ja peruutti ensin keskelle satama-allasta, jossa poistettiin fenderit ja köydet. Sitten nostettiin purjeet ja lähdettiin myötätuulessa suunnalla 35 astetta kohti määränpäätä. Tuuli oli todella verkkainen, joten spinnu nostettiin ylös noin parin tunnin purjehtimisen jälkeen. Nosto onnistui hyvin…melkein kuin itsestään, mutta valitettavasti vauhti ei kasvanut aivan toivotulla tavallä. Nopeus jää alle kuuden, joka on näin pitkässä matkassa ikävän hidas.

Leudossa säässä on kuitenkin puolensa. Petri kokkasi munahampurilaiset noin yhden maissa ja vetäytyi lepäilemään kello kolmen maissa tehtyään ensin pari lokikirjamerkintää ja tämän blokkausen tähän asti.

Kuuden aikoihin illalla näytti siltä, että saapuminen olisi jokatapauksessa säädytömään aikaan perille. Ilmoille heitettiin ajatus, että jos vedettäisiin kaksinkertainen legi vuorovahdeilla. Sampo meni koisimaan varttia vaille seitsämän ja Petri jäi spinnua vahtimaan. Homma oli sinänsä helppoa, kun hyvä trimmi oltiin jo saatu. Jos alkoi lepattamaan, niin otti vähän myötäseen ja jos tuuli kääntyi enempi myötäseen, niin otti sitten vastaseen. Trimmiin ei juuri tarvinnut koskea ensimmäisen tunnin jälkeen.

Kolmen tunnin kuluttua Sampo sitten kömpi ylös ja päätös vielä vahvistui. Oli kivempi saapua valoisalla satamaan, kuin säkkipimeällä, joka olisi ollut ensimmäisessä vaihtoehdossa tilanne ilman muuta, kun saapuminen olisi ollut kello 0:00-3:00 välillä. Nyt perille tullaan noin 10-12 tuntia myöhemmin, mikä taatusti on valosaa, vaikka arvio heittäisi usealla tunnilla.

Sampon heräämisen jälkeen Petri jäi noin tunniksi turisemaan ja painui sitten kannen alle torkkumaan. Kolmen tunnin jälkeen oli taas vahdinvaihto. Jos uni tulee nopeasti, niin tuo kolme tuntia on juuri sopivasti. Siinä saa yhden unisyklin nukuttua. Sinänsä pahintahan on, jos uni keskeytyy juuri, kun on syvässä unessa. Tässä kolmessa tunnissa sellaiseen koomaan ei kerkeä edes vaipua. Nyt kello on 4:20 ja alkaa hieman tihuttamaan, joten pakko keskeyttää tämä blokkaaminen tältä erää. Aurinko pitäisi nousta tunnin kuluttua… niin ja Sampon.

Aurinko nousi ja tuuli kääntyi yhtäkkiä vastaiseksi eli spinnu oli otettava alas heti, kun Sampo saatiin ylös. Spinnun lasku ei mennytkään ihan niinkuin Strömssössä. Sampo meni kannelle ja tarkoituksena oli ensin koota helma nippuun. Sitä helpottaa, jos nostinta ja puomia laskee hieman. Ensin laskettiin skuutti ja sitten alettiin laskea nostinta, skuutti jäi kiinni, jotenka Sampo komensi irroittamaan sitä, tällöin nostin tippui suoraan alas ja spinnu suoraan veteen kuin kivi. Siinä meillä sitten olikin varsinainen ajoankkuri. Navakassa tuulessa ja noin kuuden solmun nopeudessa purje täyttyi varsin nopeasti vedellä. Ja se oli raskas satoja kiloja vettä. Kyllä se onneksi noin tunnin äheltämisen jälkeen saatiin sieltä ehjänä…ainakin ensisilmäyksellä… ylös. Saa nähdä mitä seurauksia tästä nyt oli. Purjeessa saattaa olla jotain repeämän alkuja, jotka paljastuvat vasta ensi kerran, kun purjetta käytetään. Toinen skuutti kietoutui ankkuriliinatelineen ympärille, joka vääntyi jonkin verran, toisessa skuutissa on myös aika paha hiertymä eli se on melkein poikki noin kahden metrin päästä takakulman kiinnityspisteestä. Nostimen rissat ja reititykset olivat aika kovilla, joten ne pitää ainakin päällisin puolin tarkastaa ennen seuraavaa käyttöä. No mutta kävi miten kävi, niin uskon, että mitään katastrofaalista ei sattunut. Ainakin masto näyttää ehjältä.

Nyt sitten kryssitään kohti Gotlantia. Jäljellä on noin 15 mailia ja takana noin 150. Juuri tultiin gsm-verkon kuuluvuusalueelle, joten sain vastaanotettua ja vastattua teksitiviestiin. Merimarsu oli jo kotona hieman huolissaan, kun mitään ei ollut pojista kuulunut sitten toissapäivänillan. Eilen aamullahan tuollaista viestiä ei Rønnestä tullut lähetettyä.

Rantauduimme pieneen suojaisaan satamaan Gotlannin eteläkärjessä. Aivan vieressä oli raukkeja (joku luonnon muovaama erikoinen kivimuodostelma, joita on etenkin Gotlannissa). Sampo oli ruorissa ja taisi olla yksi matkan tyylikkäimmistä rantautumisista. Todellinen taskupysäköinti todella ahtaaseen paikkaa…pakko ottaa kuva, ette te muuten usko.

Rantaumisen jälkeen juttelimme parin Ruotsalaisen jannun kanssa, jotka tulivat hakemaan autolla vettä kanisterilla rannan huoltorakennuksesta telttaansa. Kyselimme ravintolaa ja kaverit tarjosivat kyydin läheiseen mökkikylään, jossa oli ravintola. Tai niinhän siis kuviteltiin, mutta vaikka sieltä ruokaa sai, niin ei se ravintola ollut. Ruoka oli lämmitettyjä eineksiä… ei se kyllä ollut kalliskaan. Voidaan todeta, että ollaan saavuttu pohjolan tiukan alkoholipolitiikan maahan. Olut maksoi enemmän kuin kokis. Puolen litran olut (Karhu III) maksoi 45 kr, kun 0,35 litran kokis vain 15 kr. Vertailun vuoksi esim hollannissa 0,25 litran kokis tai vastaavan kokoinen kivennäisvesi oli usein 3,5 eur (~ 350 kr) ja puolen litran olut vain 2 eur.

Ruokailun jälkeen spinnua piti kuivattaa ja sitten alkaakin varmaan aika nopeasti tulla uni silmään. Äkkiä tekemäni laskelman mukaan aikataulumme on aika optimistinen. Sadan mailin päiviä on vielä ainakin kaksi, jos ei jopa kolmea ja pari niistä on peräkkäin. Aikamoista jyystämistä!

Spinnun kuivattelua … ja tehtiin tässä pieniä paikkauksiakin tarralla

Mökkikylästä käveltiin rantatietä takaisin noin 1,5 km ja reitti meni edellämainittujen raukkien ohi.

Pakollinen kuva raukeista

 

Mainokset
Kategoria(t): Purjehdus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s