Aamulla päästiin lähtemään jo yhdeksältä. Lähtö ei ollut mikään ongelma. Sampo operoi veneen helpon oloisesti pois ahtaasta kolosta. Naapurit olivat hereillä, joten he hieman auttoivat. Melkein heti kävi selväksi kaksi asiaa: käyttöakut alkoivat olla todella heikossa hapessa ja Sliten emme ehtisi kauppojen aukioloaikana. Slite oli sinänsä tärkeä, että olimme tällä hetkellä pelkästään Simradin karttojen varassa. Siis mikään tavallinen kauppa ei käynyt, vaan piti olla kauppa, josta saa merikortteja. Emmekä edes tienneet, että sellaista olisi koko Slitessä ja jos olisi, niin mihin aikaan se olisi lauantaina auki. Tilannetta ei tehnyt yhtään hauskemmaksi asia, että myös Gotlannin kartta puuttui, joten niidenkin osalta oltiin Simradin varassa. Varalla Sampolla oli tosin omassa läppärissä OpenSeaMapsin kartat, mutta elektronisiahan nekin olivat.
Noin puolelta päivin Sampo ehdotti, että voitaisiin poiketa reitin lähelllä olevaan kalastajasatamaan/-kylään, jos sieltä saisi karttoja. Näin päätettiin tehdä, sillä määränpääksi aiotun Fårösundin reitiltä Slite teki huomattavasti suuremman poikkeaman, kuin aiottu kalastajasatama.
Satamaan rantautuminen oli helppoa. Toki siinä oli pientä sähläyksen makua, kun perä meinasi karata ja Sampo, joka oli hyppyvuorossa, sai riesaksen myös Petrin hänelle heittämän peräköyden. Mitään pollaria, mihin köyden olisinopeasti saanut ympäri, ei ollut, vaan sampo piti peräköyttä vasemmassa kädessä ja etuköyttä oikeassa kädessä kuin hevosvaljakon ohjaksia ja rauhalisesti suostutteli Kleopatran kyljen laituria vasten.
Heti rantaan tultua Sampo meni kyselemään satamakapteenia – tai oikeastaan sen puhelinnumeroa läheisestä rakennuksesta, jossa oli ilmeisesti joku antiikkipuoti. Samaan aikaan läheisestä veneestä tuli saksalainen nainen kysymään Petriltä, että oliko meillä sama ongelma kuin heillä. Dieseliä olivat vailla ja sen saanti näytti hankalalta. Kerrottiin, että meidän ongelma koski merikortteja. Huomenna pitäisi lähteä Viroon, eikä ollut kortteja. Nainen ehdotti, että hän kysyy mieheltään, onko heillä kyseiset kortit ja tarvitaanko niitä vielä.
Saksalaisten veneen luona selvisi, että kortit oli ja ne haluttiin antaa pois. Ehdotimme, että vuorostamme annamme oman dieselin pois varakanisterista vastalahjana. Tosin siinä oli vain 20 litraa, koska toinen kanistereistamme oli tyhjä. Oli nimittäin selvinnyt, kun Sampo oli soitellut satamakapteenille, että satamasta ei saanut kuin verotonta polttoöljyä, jota ei myyty kuin kalastajille. Luovuimme kummastakin kanisteristamme ja suostuttelimme antiikkipuodin pitäjän heittämään saksalaiset lähimmälle huoltoasemalle, jolle oli 10 km. Saksalaiset eivät olisi halunneet ottaa tyhjää kanisteria alkuun, koska kyllähän bensa-asemalla kanistereita myydään ja heillä on yksi oma 10 litran kanisteri. Mainittiin, että ei vara venettä kaada ja asemahan saattaa olla ns. kylmä asema, jossa saa naftaa kortilla, eikä mitään kanistereita ole myynnissä.
Onnistuneiden vaihtokauppojen jälkeen jatkoimme ylen tyytyväisenä matkaa suuntana Fårosund. Sliten välietappi piti vielä poistaa Simradista. Poistoa tehdessä Petri mittaili huomista matkaa Viroon ja totesi, että tänään ajamalla vielä 50 mailia, on huomenna vain 20 mailia vähemmän. Ehdotus heitettin ilmaan. Näytti siltä, että vaikka tuuli oli hieman vastainen, niin pääsisimme ehkä juuri tuota kurssia suoraan Saarenmaan eteläkärkeen. Kello oli 14:00 ja matkaa oli noin 115 mailia suuntaan 60°. Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Vielä ajettiin noin tunti moottorilla akkujen takia ja sitten yritettiin purjehtia. Tuuli venkoili ja meni aivan pläkäksi. Ajateltuin sen olevan hyvin paikallista ja ajettiin koneella vielä noin 20 minuuttia, jonka jälkeen purjeet alkoivat vähitellen vetämään. Hetken kuluttua oikein hyvinkin jopa.
Melko pian Petri meni joksikin aikaa lepäämään ja latautumaan ensi yön koitosta varten. Iso selkä hieman keikutti tuulen suunnan vuoksi ja olo ei ollut mitenkään erinomainen. Lepo autoi ja tultiin takaisin pirteämpänä ja parempivointisena. Sampo oli saanut purjeet hyvään trimmiin ja nopeus oli noin 7 solmua. Simradin ennustuksen mukaan perille tultaisiin noin puolelta päivin.
Noin yhdeksän aikoihin syötiin Sampon laatima ruoka, jossa oli tarkoituksena käyttää mahdollisimman paljon tähteitä sekä pilaantumisvaarassa olevat nakit. Taitavasti parin päivän takainen riisi, nakit ja kamalan makuinen stark dansk juustoraaste taipuivat herkulliseksi perunoiden kera syötäväksi risotoksi. Uskomaton suoritus… se juustokin, jota ei edes kaikkiruokainen Petri mielellään syönyt oli taatusti tässä ruuassa jaloimmassa muodossaan!
Ruokailun jälkeen alettiin vahdit. Sampo otti ensimmäisen kello 22:00-02:00 ja Petri sai seuraavan klo 02:00-06:00. Nyt kello on 04:00 ja pitää ruveta navigoimaan ja edelleenkin edessä on vain aakeeta laakeeta. Navigoinnin seurauksena totesin, että noin puolen tunnin kuluttua voidaan juhlia itäreimarin ilmestymistä. Jes! Eiköhän oteta tässä välissä muutamat pasianssit tällä ipadillä, että aika kuluisi sukkelammin.
Seiskan aikoihin Sampo rupesi heräilemään. Petri oli tässä vaiheessa melko pahoinvoiva ja meni muutamaksi tunnuksi nukkumaan ennen mahdollista rantautumista. Matkaa oli 15 mpk. Arviolta aikaa kuluisi kaksi tuntia. Tuuli kuitenkin lopahti melkein kokonaan ja myös kääntyi sellaiseen suuntaan, että moottorointitoimiin ei Sampo halunnut ryhtyä, mistä Petri oli kiitollinen, sillä näin hänhän sai enemmän lepoaikaa.
Rantautumaan Mõntuun päästiin vasta kello 11. Satamavahti oli suuren teollisuusbetonilaiturin päässä ottamassa meitä vastaan ja keräämässä 16 € satamamaksun. Virossa ei kursailtu. Satamamaksu sisälsi sekä sähkön että rajattoman suihkun käyttöoikeuden wc-palveluineen. Nyt loppui keskieurooppalainen/skandinaavinen rahastusmeiniki. Täällä ollaan aidosti vieraanvaraisia!
Kiitos matkakertomuksesta ja kuvista!
Olen seurannut aina välillä, nyt luin pitemmän siivun google mapsia välillä klikkaillen.
Kiitos kommentistasi! Kiva kuulla että kertomuksia luetaan. Huomasithan, että välilehdeltä ”2012” löytyy kartta, johon alkumatka Kööpenhaminaan saakka on piirretty? Toivottavasti käyt uudestaankin lueskelemassa 🙂