Kleopatralla taas sattuu ja tapahtuu. Vene oli purjehtimassa Venäjällä ennen juhannusta, kun sen koneesta yksi suutin päätti sanoa sopimuksensa irti. Lyhyesti kerrottuna porukka pääsi nilkuttaen kotiin kolmella pytyllä, mutta pilssistä kerättiin 40 litraa dieseliä matkan aikana, ja vene haisi sen mukaisesti. Omat juhannussuunnitelmamme purjehtimisesta kaatuivat tähän konerikkoon sekä siihen, että säät olivat niin kylmät ja veneen lämmityslaitekaan ei toiminut.
Juhannuksen jälkeen miehet korjasivat urhoollisesti sekä viallisen suuttimen että lämmityslaitteen sähkövian. Olin mukana loppusiivouksissa, joissa pilssi täytettiin aina uudestaan ja uudestaan puhtaalla vedellä, jotta haju saataisiin talttumaan. Katetun pilssin uumenissa on taskuja, joihin ei pääse käsiksi ja joissa myös pieniä mutta haisevia tilkkasia dieseliä viihtyi. Lopulta näkyvät paikat mopattiin lopullisesti kuiviksi ja puhtaiksi ja lattiatrallit pestiin laiturilla molemmin puolin. Huh mikä homma!
Viime lauantain käytimme yleiseen siivoukseen ja varusteluun ja sunnuntaina irrotimme köydet! Mukana oli neljä aikuista sekä yksi 1v3kk neiti. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä kerhon saareen Porkkalan selän toiselle puolella, mutta käydä välietappina Porkala Marinissa, jottei purjehduksista tulisi liian pitkiä. Tuuli oli kuitenkin niin mahtavasti myötäinen, että vedimme kerralla perille saakka. Uusi puomin preventteri oli hyödyllinen ja esti muutaman lehmänkäännöksen, kun n. 10 m/s puhaltava tuuli poukkoili saarten takaa, sekä uusi puomipussi teki isopurjeen laskusta yhtä juhlaa! Saavuimme saareen seitsemän aikaan sunnuntai-iltana.
Tuuli jatkoi puhaltamista idästä ja läpsytti ikävästi perää öisin häiriten perähyteissä nukkuvia. Tästä huolimatta vietimme maanantain saaressa saunoen ja grillaillen. Sää oli tuulinen mutta aurinkoinen. Tiistaina lähdimme vastatuuleen takaisinpäin ja ajoimme koneella Porkala Mariniin saakka. Kone toimi muuten hyvin, mutta vuoti vielä hieman naftaa. Yöt olivat sen verran lämpimiä että lämmityslaitetta emme lopulta tarvinneet.
Porkkalassa vihdoin sai riisua fleecet päältä ja nauttia helteestä! Jäätelö maistui vaikka kaupan valikoima olikin huvennut aika kapeaksi.
Petri avusti naapuria lainaamalla työkaluja mastonkorjaukseen (ja sai samalla korjaajan fiksaamaan myös meidän rodeja). Toisella naapurilla meni rantautuminen hieman pieleen ja saimme aikamoisen kolauksen kylkeemme, mutta onneksi isommilta vaurioilta ilmeisesti vältyttiin. Illaksi tuuli tyyntyi ja kaikki nukkuivat rauhallisesti siitäkin huolimatta, että naapuriveneessä nautittiin suomalais-saksalaisella porukalla kuulema hyvästä jalkapallosta ja viskistä. Paluumatka Suomenojalle tehtiin keskiviikkona koneella lähes täydessä tyvenessä.
Matkalla oli mukavaa, mutta kiva oli myös palata kotiin. Pikkuneidin kanssa nukkuminen veneessä ei ollut helpoimmasta päästä. Välillä oli liian kylmä, mutta tyttö möyri silti ulos makuupussistaan minkä kerkesi, ja välillä oli liian kuuma. Kaksi ekaa yötä meni pyöriessä, mutta kolmas onneksi jo nukuttiin paremmin. Ehkä olimme silloin myös jo tottuneet toistemme läheisyyteen, kun kotona normaalisti nukutaan omissa sängyissä.
Kaiteeseen pultattu pyöränistuin olisi ehkä ollut toimiva systeemi, jos se ei olisi koko ajan osoittanut aurinkoon ja ollut hieman liian takakenoinen, jotta tyttö olisi viihtynyt siinä. Päiväunet nukuttiin pariin otteeseen sylissä kannella. Istuin ei ole kyllä mikään kaunistus, ja toimi ajatuksena paremmin kuin sitten oikeasti, mutta jatkamme varmaan sen kanssa harjoituksia. Petri myös suunnitteli parantelevansa sitä niin, että kallistusta on mahdollista säätää.
merimarsu
Merimursu
luuvartti 