Minä olen nyt palannut takaisin koti-Suomeen haikein fiiliksin. Matka oli kaikkinensa upea, vaikka vastoinkäymisiäkin tuli. Olo on ehkä jopa vähän ristiriitainen. Toisaalta purjehtiminen on mahtavaa, päivittäin pääsee kokemaan vauhdin huumaa, raitista meri-ilmaa saa hengittää keuhkonsa pakahduksiin, maisemat vaihtuvat koko ajan ja kaikki elämässä tuntuu pieneltä luksukselta. Toisaalta tilat ovat ahtaat, hygieniataso ei ehkä ihan vastaa koti-oloja, koko ajan saa olla tiskaamassa ja siivoamassa, neljä viikkoa kierrätin viittä paitaa (pääsin pari kertaa pesemään ne pesukoneessa), ja samojen naamojen kanssa ollaan tekemisissä tiiviisti ilman yksityisyyttä. Ja vielä tämän päälle olen kateellinen Petrille ja Sampolle, joilla on lähes rajattomasti lomaa käytettävänä vain veneilyyn.
Nyt pari päivää paluun jälkeen kaipuu takaisin veneeseen on vain pahentunut. Olisin halunnut olla alittamassa Juutinrauman siltaa sekä vierailemassa Bornholmille ja Visbyseen (en tosin tiedä, onko Visby suunnitelmissa). Olen lohduttanut itseäni ajatuksella, että näihin kaikkiin paikkoihin voimme palata tulevina kesinä, tärkeämpää oli olla mukana Hollannissa ja Saksassa, joihin lähteminen Suomesta on jo epätodennäköisempää ja vaatii enemmän valmisteluita ja suunnittelua.
Tänään sain väliaikatietoja Kleopatran etenemisestä. Miehet olivat lähteneet Kööpenhaminasta maanantaina ja kulkeneet 100 mpk ja n. 14 h Bornholmille saakka. Reissu oli kuulema rankka, mutta toisaalta matka eteni melkoisen harppauksen yhdessä päivässä. Etupurjeeseen oli taas tullut pieni repeämä, joten tiistai oli korjauspäivä ja nyt keskiviikkona retkue oli siirtynyt toiselle puolelle Bornholmin saarta valmiina lähtemään huomenna kohti Öölantia. Tarkempi kuvaus reissun etenemisestä tulee, kunhan Petri vain pääsee netin ääreen. Sain myös ilouutisia, että pääsisin Tammisaaresta taas kyytiin 27.7. (eli reilun viikon päästä). Aika menee taas nopeammin, kun on mitä odottaa…
Ehkä pitäisi matkustaa useammin ja antaa kukat toisen hoitoon, kun vastassa on näin villiintynyt orkidea. Kiitos talovahdeille!
merimarsu
Merimursu
luuvartti 
Tervetuloa takaisin Suomeen, mielenkiintoista oli seurata matkantekoa, joka sisälsi huomattavan määrän ” aamulla nukuimme pitkään” tai vietimme lepopäivää. Toki se oli varmaan ansaittua, koska veneen kanssa näyttää toisaalta olevan koko ajan jotain korjaamista sen ollessa satamassa. Turvalliset purjehdusetapit ovat varmaan olleet etusijalla. Pojat taitavat pitää nyt kiirettä päästäkseen kotivesille.
Terveisin
Seppo ja Reija
Kiitos! Osa siitä suolasta oli kuitenkin satamien ja saarten tutkiminen, joten vapaapäiviäkin kertyi sitten loppulomaan. Ja koko päivä merellä vie veronsa ja akkuja on ladattava välillä. Toisaalta mun lento oli kuitenkin Köpiksestä, joten ihan aikataulussa oltiin. Ei taida mennä montaa viikkoa, niin Kleopatra on kotona 🙂
Kiva lukea Kleopatran ja miehistön vaiheista. Tulipa tässä samalla omia maantiedon taitojakin verestettyä ja päivitettyä!
Kiva kun kävit kurkkaamassa 🙂 Nyt kartta mun osuudesta on piirretty ja löytyy välilehden ”2012” -alta.