Kesän toinen purjehdusreissu starttasi sunnuntaina 28.7. Tammisaaren läheltä, jossa Kleopatra oli odotellut tuttavien mökillä. Lähdettiin liikkeelle melko myöhään, koska ankkurin kanssa oli hieman ongelmia ja vesi oli matalalla, joten veneen saaminen laituriin aiheutti lisähommia. Lastaus saatiin vihdoin tehtyä soutuveneen avustuksella ja sitten moottoroitiin tyynessä säässä lyhyt matka venekerhon saareen. Ilta oli ihanan lämmin ja tyyni, mutta hyttysiä oli melkein riesaksi asti.
Mukana oli ystävä Yhdysvalloista, joille Suomen saaristo ja veneily olivat täysin uutta ja ihmeellistä. Aamulla käytiin saarikierroksella ja poimittiin mustikoita, laiteltiin vähän venettä kuntoon ja lopulta köydet irrotettiin puolen päivän jälkeen. Tuuli oli leppoisan myötäinen ja matkanteko mukavaa. Pikku hiljaa pilviä alkoi kuitenkin kasaantua ja sataa. Tuuli ei kuitenkaan noussut, joten kapteeni ohjaili ulkona ja muut nautiskelivat sisällä kuivissa oloissa. Viimeinen lyhyt etappi Tammisaaren vierasvenesatamaan moottoroitiin, koska tuuli oli entistä olemattomampi ja perillekin piti päästä. Ilta vietettiin veneellä hyvässä seurassa!
Seuraava päivä oli sateinen, joten pysyimme laiturissa. Kuivana hetkenä kävimme kaupunkikävelyllä ja kannoin viisikuukautista neitiä kantoliinassa, koska rattaat eivät olleet mukana. Kantoliina oli loistava, koska se vei niin vähän tilaa veneessä, mutta liikkuminen maissa kuitenkin onnistui. Ehkä sitomista ja kantamista olisi pitänyt harjoitella vähän enemmän etukäteen, nyt jo lyhyehkö kävely tuntui raskaalta ja palasin muita aiemmin takaisin veneelle.
Keskiviikkona siivoiltiin vene jättökuntoon ja purjehdittiin takaisin tuttavien mökkilahteen. Hieman ikävänä lopetuksena reissulle kaksi meistä löysi punkin jalastaan. Toinen lähti hyvin punkkipihdeillä irti, mutta minä jouduin reissaamaan vielä Tammisaaren terveysasemalle poistattamaan loppuosan punkista. Onneksi kummallekaan ei tullut ötököistä mitään jälkiseurauksia.
Loppujen lopuksi kesäpurjehdukset vauvan kanssa sujuivat hyvin. Meidän tyttö oli rauhallinen tapaus ja helppo saada nukahtamaan, joten naapuriveneilijätkään eivät varmaan kärsineet liikaa. Tässä vielä muutamia käytännön huomioita pienen vauvan kanssa purjehtivalle:
- Veneessä on aina kylmä. Kannattaa satsata kunnolliseen untuvamakuupussiin, villamyssyyn ja lämpimään yöpukuun. Meillä ekat yöt olivat hankalia kun en tajunnut pukea vauvalle tarpeeksi.
- Imetys yöllä kylmässä ei ole herkkua, joten äidillekin helpot ja lämpimät vaatteet yöksi päälle.
- Puolikova vaunukoppa toimii hyvin nukkumiskorina sellaiselle vauvalle joka ei vielä liiku.
- Kosteuspyyhkeitä kannattaa varata mukaan paljon! Varsinkin jos veneessä ei ole lämmintä vettä helposti saatavana.
- Kantoliina tai -reppu toimii vaunujen korvikkeena. Myös isit saavat kantaa!
- Vauva voi välillä köllötellä ulkona (ja sisälläkin) auton turvakaukalossa ja vaunujen aurinkovarjon saa kätevästi kiinni veneen kaiteisiin.
- Imetettävän vauvan ruuasta ei tarvitse huolehtia. Korvikkeella kasvavalle voi tupakansytyttimeen kiinnitettävä pullonlämmitin olla kätevä.
merimarsu
Merimursu
luuvartti 